-kotiäidin henkireikä, pakopaikka tiskien ja pyykkien ääreltä. Sisustusta,
talon rakentamista, lapsiperhe-elämää. Arkea, juhlaa ja haaveilua.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Pienet perhejuhlat?

Postilaatikosta kolahti tänään Pampers-lehti. Siinä suositeltiin seuraavaa:
"Pidä pienet juhlat. Älä kutsu vieraita liikaa, lapsesi saattaa vain säikähtää hälinää. Kutsu aikuisista vain perheenjäsenet ja läheiset ystävät..."


"Vain" perheenjäsenet. Jos me kutsuisimme minun ja Mieheni vanhemmat sekä sisarukset perheineen, se tekisi yhteensä... 46 ihmistä! Pienet perhejuhlat!!

Kuva napattu Confetin sivuilta.

1-v kekkerit on meillä ihan oventakana, ja tein sellaisen ratkaisun, että kutsuimme vain yhden perheen ja oman äitini. Jos kutsuu aivan naurettavan vähän ihmisiä, niin moni jää kutsumatta, jolloin kukaan tuskin loukkaantuu. :) Sen sijaan jos kutsuisi melkein kaikki, joku voisi pahoittaa mielensä. Sitten kun lapsi jo jotakin synttäreistä ymmärtää, ja kun asutaan isommassa asunnossa, voidaan pitää isompiakin kekkereitä. Itse ainakin muistan lapsuudesta, että oli ihanaa kun oli synttärit ja paljon vieraita = paljon lahjoja. :P Äiti järjesti usein kahdet juhlat, yhdet sukulaisille ja lisäksi koulukaverisynttärit. Paljon hyviä muistoja!


Netissä on mielettömän paljon aivan upeita kakkuja. Todella monet tuttuni ovat myös tehneet lapsiensa synttäreille käsittämättömiä kakkuluomuksia, facebookissa olen niitä ihastellut. 


Meillä aiotaan kuitenkin juhlia tavallisen mansikkakakun kanssa. Se johtuu siitä, että minulta puuttuu inspiraatio opetella tekemään hieno ja erityinen kakku, vaikka leipomisesta kovasti tykkäänkin. Mutta kun nyt ei ole inspiraatiota, niin ei ole. Enkä viitsi ruveta väkisin vääntämään. 


Ehkä sitten löytyy inspiraatiota, kun Onnikin osaa jo fanittaa jotain, vaikka Salama McQueeniä? ;)

(Paitsi: jos jollakulla on heittää mulle joku upea kakkuresepti, niin sitten saatan harkita.)

6 kommenttia:

  1. Olin tällä viikolla 5-vee synttäreillä. Ja ne oli kyllä rajut pileet näin kokemattomalle. että vielä ku voit vaikuttaa desibeleihin ja vauhtiin niin tee se. ;)
    -t

    VastaaPoista
  2. Uskon! Olen nimittäin kanssa ollut niin monissa lastenkekkereissä, missä todella desipelit on ylittäneet kaikki suositukset ja vieraille olisi pitänyt jakaa kuulosuojaimet.

    Se on ihme ilmiö, miten lapset ei osaa puhua rauhallisesti ja hiljaa. Luulis että tulee kurkku kipeeksi kun kirkuu ja kiljuu. :)

    VastaaPoista
  3. Ja sitten jotkut väittävät että lapset puhuu kovaa vaan jotta saisivat oman äänensä kuuluviin. Pötyä, kyllä meidän 3,5v ainakin puhuu lujaa AINA, vaikka olisi yksin omassa huoneessaan. Eilenkin lauloi(=kiljui) leikkipuistossa yksin keinuessaan Jumalan kämmenelläänsä niin lujaa että oli puiston toiselta laidalta pakko huutaa mukulaa hoilottamaan hiljempää...nyt koko Turku tietää meidän harjoittelevan ristiäisiin lauluja, möh :D

    -3 naista ja mies

    VastaaPoista
  4. lapset vaan tykkää omasta äänestään ja kuulee ajatuksensakin paremmin kun sanoo ne tarpeeks kovaa.. ja kait se on sitäkin et jos on jossain kaukana muista, joiden haluaa kuulevan niin sittenkin on pakko puhua/laulaa/nauraa/itkee/kiljua kovaa, koska muuten ehkä muut unohtaa et lapsi on olemassa tai ei tiedä mitä sillä on mielessä. totta kai kaikkien pitää tietää mitä mielessä liikkuu.. paitsi jos aikoo tehdä jotain kiellettyä, ja sen takia lapsien kans hiljaisuus on paljon pahaenteisempää ku meteli

    VastaaPoista
  5. Kyllä, hiljaisuus todella herättää vanhemmat heti. Meidän lapsi tykkää mennä vaatehuoneeseen pitämään aamuisin "hiljaisen hetken", joka kylläkin tarkoittaa tiettyä toimitusta vaippaan... Mutta muuten jos on liian hiljaista, pitää heti mennä katsomaan mitä tapahtuu. Todennäköisesti jotain kiellettyä/arveluttavaa.

    VastaaPoista
  6. Älä suotta opettele tekemään ihmeellisiä kakkuja, kun kerran Lapsi täyttää vuosia mansikka-aikaan. Kakkujen kunkku on mansikkakakku, se on selvä!

    Ihana blogi, melkein herkistyin sun kuvateksteistä. Kuumetta, kuumetta..

    VastaaPoista