Arjen sankari

Vähän vaisua täällä blogirintamalla. Mun pokkari ei ota hyviä kuvia näin pimeänä vuodenaikana, oma tietokone on rikki joten kuvien siirtäminen vähän prakaa, eikä mulla oikein silmätkään tahdo  pysyä auki. Ja anteeksi, en ole saanut edes vastailtua kommenttiboksiin tulleisiin ihaniin kommenteihin! Teen parannuksen, heti kun ehdin! Mutta päätin nyt kuitenkin tulla kertoon kuulumisia, tälläkertaa facebook-viestin muodossa. Kirjoitin allaolevan messagen miehelleni facebookiin. Hän on ollu tämän viikon työmatkalla. Tämä aika hyvin summaa vallitsevan tilanteen. :)

"Mä kaipaan sellasta sankaria, joka pelastaisi mut yhdeksi illaksi arjelta. Vaikka rakentaminen onkin kesken, niin se sankari voisi tulla nappaamaan mut sellaisena iltana, jolloin olisi muutenkin viettämässä täällä koti-iltaa. Se sankari olisi järjestänyt lastenhoidon (siihen saisi pyytää multa apua jos menisi sormi suuhun) ja sitten se sankari veisi mut syömään ja leffaan.

Haaveideni sankarilla on suht kalju pää, leveät hartiat ja pituutta sellaset 177cm. Sankarini tykkää herkuista, mutta ei sylje myöskään hyvän ruoan päälle. Haaveideni sankarin tiedetään liikkuvan Tojotalla, joskin toisinaan myös Ooppelilla.

Jos olet nähnyt tälläistä sankaria, ota PIKIMMITEN yhteyttä numeroon 050-*******. Numeron takaa löytyy kajahtanut, uupunut kotiäiti, jonka kuitenkin vielä saa kuosiin ja nätiksi, jos porkkana on riittävän hyvä (=ravintola ja leffa). Jos kotiäitiä ei pikimmiten tuuleta, seuraukset voivat olla kohtalokkaat: sääri-, kainalo-, ja bikinialueen karvoja luvataan lakata ajamasta, hamapita ei aiota enää harjata, ja ääritilanteen iskiessä hiukset aiotaan ajaa pois. Rasvaprosentti aiotaan myös nostaa 30:n. Tämä ei ole uhkaus eikä kiristys, tämä on fakta. 

Asialla on erittäin kova kiire. Kotiäidin silmien loiste uhkaa sammua, hiusten kiilto on kadonnut, kynnet lohkeilevat, katse harhailee ja askel laahaa.

Kyseisellä kotiäidillä on vapaata ensi viikon jokainen ilta.

Nimim. Ensi viikollakin jauhelihaperunasoselaatikkoako? 

Laatat

Mä sitten vaihdoinkin kaikki laatat toisiin mitkä oltiin valittu siinä Helsingin sisustussuunnittelupäivässä. :) Kaakelikeskuksesta löytyi mielestäni vielä kivemmat kuin mitkä oltiin valittu muualta. Lisäksi hinta tippui reilusti yli tonnin, joten... :)

Tällaisen combon kasasin. Mies antoi hyväksynnän, joten näillä mennään.

Lattialaatta saunaan, pesuhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen:

Tehostelaatta nurkkasuihkujen taakse seinälle:

Ja seinälaatta suihkuun:

Tykkään! Toi lattialaatta muuten on mielenkiintoinen juttu. Myyjä kertoi, että lähes aina kun sen esittelee, asiakkaat valitsevat juuri sen. On kuulemma hurjan suosittu. Silti sitä lakattiin juuri valmistamasta; me saatiin viimeiset! Ja nippa nappa riitti, kun kaavittiin kaikki kasaan mitä Helsingin varastosta ja liikkeestä löytyi. Ihmettelin kovasti miksi niin suosittua laattaa ei enää valmisteta. Vastaus oli, että ulkomailla (en tiedä mistä maasta laatta tulee) ei paljonkaan paina se, mistä jotkut suomalaiset sattuu tykkäämään. Harmillista! Mutta enpä voi kuin iloita, että me vielä saatiin tuota. Minusta niin ihana, maanläheinen!

Lattialaatta päätettiin latoa vähän kuin katukivet. Sopii meidän mielestä laatan rouheuteen hyvin. Seinälaatatkin menevät hieman lomittain, tehosteet kiltisti suoriin riveihin. En malta odottaa millainen kokonaisuudesta tulee! Toivottavasti hieno, nimittäin tää on nyt ihan täysin mun päästä revitty juttu.  Tai no ladontoja suunnitteli mies. Mutta ammattilaisia ei ole asialla ollut, joten jäädään jännäämään! :D

Nämä me valittiin silloin aiemmin:

Enpä tiiä lähtikö homma menemään syteen vai saveen, mutta ainakin karheampaan suuntaan. Kukkaro ainakin tykkää! 

Kivaa alkavaa viikkoa teille!

Perhekuulumisia

Perhekuulumisia tähän väliin. Meillä on alettu syödä kiinteitä ruokia. Alku oli hyvin kankeaa, vauva kyökkäili dramaattisesti eikä edes hedelmäsoseet maistuneet. Nyt saan muilutettua suuhun jo jotakin. Kuvassa maistetaan ihan ekaa kertaa ruokaa, perunaa tarjolla.

Takanaolevan penseästä ilmeestä huolimatta sisarrakkautta on alkanut olla ilmassa. Pienempi rakastaa isompaa yli kaiken, isompikin on alkanut lyöntien sijaan tarjoilla useammin suukkoja ja haleja. Huh!

Minä ja lapset pakataan viikonloppuisin reput ja lähdetään evakkoon milloin kenenkin sukulaisen luo. Olen huomannut, että rakentaminen sujuu paremmin kun me ollaan poissa kaupungista. Houkutus soittaa iskä kotiin raksalta viikonloppuna on muuten minulle liian suuri. Ja nyt on ihan pakko tsempata oikein kunnolla, oli voimia tai ei. Loppukiri on alkanut!

Siskon luona syyslomaa viettämässä:

Onneksi on ihania evakkopaikkoja!

Loppuun kaikkein tärkein: meidän olohuoneessa on laiva!

Toinen lastensängyistä jäi siihen roikkumaan ja odottelee muuttoa uuteen kotiin.

Sillä välin se toimii laivana. Poika osaa varustautua asianmukaisesti onnettomuuteen kuin onnettomuuteen; laivassa leikkiessä on ehdotonta pitää pelastusliiveja ja pyöräilykypärää. :)

P.s. Ei toi poika oikeasti ole ihan noin synkkä mitä kuvat antaa ymmärtää. Ei vain tykkää oikein olla valokuvattavana, ja laittaa aina suupielet alaspäin kun kamera otetaan esiin. :)

Neuletapaaminen

 

Oletteko lukeneet Kate Jacobsin kirjan Pieni lankakauppa? Kirja kertoo naisesta, jonka pienessä lankakaupassa kokoontuu perjantai-ilaisin kanta-asiakkaiden neulomiskerho. Luin kirjan jokin aika sitten, ja vaikka en vielä silloin varsinaisesti harrastanut käsitöitä, olin aivan ihastunut kirjan neulekerhoon ja haaveilin löytäväni tieni johonkin vastaavanlaiseen itsekin. 

Ja nyt minä sitten löysin sen. :) Suomalaisen version neulekerhosta, eli neuletapaamisen Lankamaailmassa, jonka nimi minun puolestani voisi yhtä hyvin olla vaikka Taivas ja paratiisi. Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos, olen ihan oikeasti tätä mieltä. :D

Tuntuu että Lankamaailmassa on kilometrikaupalla ihan taivaallisia lankahyllyjä! Äitini totesikin kerran kun käytiin liikkeessä yhdessä, että täällähän menee ihan sekaisin!

Olen käynyt jo useampaan otteeseen ostamassa lankoja ja puikkoja Lankamaailmasta, koska valikoima on niin hyvä. Viime kerralla ostoksilla käydessäni myyjä vinkkasi joka kuukauden 2. lauantaina tapahtuvasta Neuletapaamisesta. Tuolit rinkiin, kahvia ja keksiä, ja naisihminen jos toinenkin kutimineen yhdessä. Oli tosi kivaa! Otin mukaani kaksikin kappaletta keskeneräisiä käsitöitä, ja sain loistavia neuvoja edistyneemmiltä kutojilta. 

Siinä päässä pöytää missä minä istuin, sattui muuten olemaan neljä insinööriä käsitöineen! Arvatkaa mikä oli puheenaiheena, käsitöiden lisäksi siis? Koodaaminen! :D 

Normaalihintaisista langoista tapaamiseen osallistuvat saavat 20% alennusta. Kaupassa oli muutenkin taas houkuttelevia tarjouksia, kuten Vilmat ja Villet 1,50e/ 50g. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Lankamaailman nettisivuihin, sieltä löytää informaatiota lisää.

                   

Onpas ollut oikein ikävä tänne blogimaailmaan! On ollut niin kova kiirus, että en ole ehtinyt repimään tähän harrastukseen millään aikaa. Nyt menen jatkamaan isänpäivänviettoa. Näihin herkullisiin tunnelmiin siis lopetan tällä kertaa:

Riemukasta isänpäivää kaikille isille!