Tykkään meidän perheen uudesta tyylistä kovasti!
Se on sellainen, että minä ja vauva hoidetaan raksahommia maanantaista keskiviikkoon päivät.
Käydään yhdessä maalaamassa, ja kierretään rautakauppoja.
Iltapäivällä haetaan Napero hoidosta, mennään kotiin,
ja isäntä siirtyy suoraan töistä raksalle.
Torstaista lauantaihin olen molempien lasten kanssa yksin kotona
(tai missä nyt aikaa vietetäänkin).
Ja sit sunnuntait on tarkoitus olla kaikkien yhdessä.
Ihanaa päästä vihdoin itse osallistumaan tähän projektiin oikein KUNNOLLA!
Mikään ei ole mukavempaa kuin hipsiä aamusella hiljaiseen taloon,
kaivaa maalipurkit esiin ja antaa pensselin laulaa. Vain minä ja hiljaisuus.
Ei mitään raksaradiota. Elämä ja päivät on muutenkin niin täynnä hulinaa ja huisketta,
että on ihana mennä rauhoittumaan pieneksi hetkeksi.
Tehdä jotain käsillään, ja nähdä työnsä tulos heti.
Hetket on varsin lyhyitä, mutta koitan olla miettimättä ja stressaamatta herääkö vauva viiden minuutin vai puolentunnin kuluttua. Maalaan sen mitä ehdin.
Tässä vielä kuvasatoa niistä talkoista, jotka meillä oli. Tajusin että en ollut vielä laittanut kuvia, joissa olisi näkynyt mitä saatiin aikaan maalauksen suhteen.
Tällä hetkellä maalaamatta on takaseinästä metsän puolelta pieni nokare. Ja nuo korkeimmat kohdat maalataan sitten, kun saadaan nosturi vuokrattua.
Huutelin alas Naperolle, että onko äiti korkeella?
Ei ollut kuulemma. :)
(Olen eri mieltä.)
Tänään oli varsin tuottoisa päivä. Lähdin vauvan kanssa jo aamupäivällä liikenteeseen etsimään tapetteja, kaakeleita ja maaleja. Ja löysin jotain totaalisia herkkuja! Niistä lisää piakkoin!
Jee, vihdoin tää on ihan oikeesti kivaa!
P.s. Kommenttiboksissa kyseltiin meidän muuttoaikataulusta ja muutenkin rakennusprojektista. Taidan tehdä siitä lähiaikoina oman postauksen, haluan itsekin "kurkistaa menneisyyteen" mitä on jo tehty ja miltä se on tuntunut. Joten palailen näihin myöhemmin.
