Terveisiä vauvalandiasta!

En ole ehtinyt kirjoittelemaan, syy lienee ilmeinen. ;)
Myös kuvapuoli takkuaa. Meillä on menossa tietokoneen suursiivous, kaikki siirretään johonkin paikkaan x, jonka jälkeen kaikki ohjelmat asennetaan uudelleen.
(Tai jotain sellaista.)
Kirjoittelen nyt kuitenkin jotain kuulumisia, vaikka se onkin tylsää ilman kuvia...

Täällä oli muutamana päivänä ilmassa hieman baby bluesia. 

Ei kuitenkaan mitään vakavaa, eikä lähimainkaan siinä määrin mitä esikoisesta aikanaan.

Kaikki on nyt tuntunut hurjan paljon helpommalta. Esikoisen jälkeen mies oli kotona isyysloman, sen jälkeen heti putkeen kesäloman, ja muistan että senkin jälkeen tuntui kovin ahdistavalta jäädä vauvan kanssa kaksin kotiin!

Googlettelinkin Äimä ry:n sivuilta hieman faktatietoa:

"Jopa 80 % vastasynnyttäneistä äideistä kokee voimakkaita mielialan muutoksia. Tuore äiti voi olla itkuinen, herkkä ja ärtynyt. Mielialan vaihtelut johtuvat usein hormonitasapainon muutoksista, väsymyksestä ja pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta.

Tällaista synnytykseen liittyvää alavireisyyttä ja mielialojen vaihtelua kutsutaan baby bluesiksi. Tila on luonnollinen ja tarkoituksenmukainen. Se ohjaa äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiin. Yleensä alakulo menee ohi 

muutamassa päivässä tai viikossa."

Kuulostaa hyvin järkeenkäyvältä. :)

Nyt pidettiin suunnitelmasta kiinni, ja mies meni raksahommiin vietettyään viikon isyyslomaa kotona. Kovin on siis erilainen tilanne kuin esikoisen kohdalla! Silloin en missään tapauksessa olisi voinut jäädä kotiin viikon jälkeen yksin. Mutta nyt on sujunut ihan mukavasti. Vauvalle on harmi kyllä ilmaantunut masuvaivoja, jotka kiusaavat sekä äitiä että lasta öiseen aikaan. Väsymystä on siis ilmassa tästä syystä...

Olen vihdoin kyennyt myös liikkumaan jo tuolla ulkomaailmassa, pidemmällä kuin roskapussia viemässä. Taas se otti reilut pari viikkoa! Toivun hitaasti, ja taidan olla luonnoltani pesijä, tai hautoja, vai miksikä sitä itseään kutsuisi. Olen kova vertailemaan itseäni muihin, niin myös näissä vauvansaamis-asioissa. Mietin huolestuneena, että kaikki muut pystyvät jo vaikka mihin viikon kuluttua synnytyksestä, ja minunkin pitäisi. Pitäisi painaa kärryjen kanssa jo pitkin kaupunkia, ja hoitaa koti kuten ennen.

Tässä taannoin heitin pitäisi- ajatukset romukoppaan. 

Oikaisin sohvalle nukkuvan vauvan viereen, ja vain katselin! Katselin ja ihastelin. 

Minun rakas vauvani!

Entäs jos tämä on viimeinen?

Nyt ei siis pidä stressata gradusta, rynnätä pururadalle kiloja häätämään ennenkuin se hyvältä tuntuu, kipittää vauvaharrastuksesta toiseen ennen kuin oikeasti jaksan ja voin hyvin.

Nyt minä vaan nuuhkin vauvaa, ihailen ja nautin. Ei ne raskauskilot mihinkään karkaa, ehtii sitä myöhemminkin. ;)

Onko täällä muita kaltaisiani, vai oletteko te kaikki muut tehopakkauksia ja minä ainoa lajini edustaja? :)

P.s. Ei se synnytys mennyt ihan laatimani synnytyssuunnitelman mukaan. Ei se ihan kivuton kokemus ollut tälläkään kertaa, enkä kyllä ehtinyt ajatellakaan viinirypäleitä ja vesimelonia. Mutta hyvin meni kaikki kuitenkin, enkä joutunut riutumaan läheskään yhtä pitkään kuin viimeksi.

Äitienpäiväksi kotiin

Tulin vain kertomaan, että kotiuduttiin äitienpäivänä. 

Esikoisella oli ollut kova kuume saada äiti ja kihko-vavva kotiin.

Kihko päivän ikäisenä.

Kotiutumispäivän asu: mekko, body ja sukkikset, KappAhl. ;)

Vauva oli tuonut tullessaan lahjan...

Kihkoa vietiin kotiin ja vauhdilla!

Omaa koppaa koeajamassa.

Mies toi sairaalaan kauniin kimpun, jossa oli ruusuja, pioneja ja orkideoita.

Mummulta ruusuja.

Ja lapsilta ruusuja äitienpäivänä. Lapsilta! Olen tosiaankin kahden lapsen äiti! Sitä pitää vielä sulatella päivä tai pari. :)

Onnellinen ja uuvuksissa. 

Haaveilija

Olen huomannut, että minusta on tullut taas haaveilija. Olin sellainen pienenä tyttönä, ja monta vuotta siitä eteenpäin. Elelin paljon omissa maailmoissani, luin kirjoja ja haaveilin. Suuresta rakkaudesta, hevosista, minä olemassa joku muu, joku kauniimpi, joku punatukkainen, vaaleatukkainen, mustatukkainen. Ei ruskeatukkainen. Jne. 

En tiedä mihin haaveet ja unelmat ovat vuosien varrella kadonneet. Tilalle on tainnut tulla liikaa realismia. Enemmän ajatuksia siitä, mikä mahtaisi olla mahdollista. Ja huomattavasti enemmän "no ei minusta olisi siihen kuitenkaan"- asennetta.

Tämä kevät on kuitenkin tainnut tuoda asiaan hieman muutosta, haaveet ovat alkaneet palata.  Ehkä siihen on ollut syynä se, että arki on tuntunut rankalta. On tullut taas tarpeeseen sukeltaa haavemaailmoihin aina välillä.  Unelmat vain ovat varsin erilaisia kuin pienenä tyttönä. En enää haaveile olevani joku toinen. Huomaan, että haaveissa on myös paljon uusia elementtejä, kuten rauhassa juotu kahvikupponen. Se ei taatusti olisi pienenä tullut mieleenkään haaveilemisen arvoisena asiana! :)

Niinpä tuli mieleeni kasata pienistä unelmista (suuria ja salaisempia täällä ei oikein tohdi kertoa) pieni postaus, ja heittää lopuksi haaste muutamalle muullekin!

1. OMA LUKUNURKKA

Kolmijalkalamppu Boknäs, nojatuoli ja sivupöytä Ikea, tyyny mitä lie, ja lattekuppi Green Gate. Jalkarahi jäi kuvasta uupumaan. 

Mukava nojatuoli, jalkarahi, pieni sivupöytä jolle voi laskea kahvikuppinsa/lattemukinsa ja kirjansa, mukava tyyny ja hyvä jalkalamppu. Lapset nukkumassa tai miehen kanssa jossakin muualla, äiti lukemassa hyvää kirjaa. Tarviiko sitä sen enempää selittää? ;)

2. RATSASTUS

Kuva haettu googlen kuvahaulla.

Olen elämäni varrella silloin tällöin päässyt kaakin selkään. Harrastuksena ratsastus on kuitenkin aina ollut liian kallis, koska talleja ei ole ollut lähellä, ja nämä city-tallit on turhan arvokkaita. Uudessa kunnassa johon muutamme on talleja vieri vieressä, ja uskoisin että maalta voisi löytyä joku edukkaampikin vaihtoehto. Lapsesta asti olen ajatellut, että sitten joskus alan kunnolla harrastaa ratsastusta. Nyt havahduin siihen, että 30-vuotta on kohta lasissa (!) joten eiköhän olisi aika? Ennen kuin osteoporoosi syö kaikki luut, jotka sitten napsuvat poikki kun lennän hepan selästä. :)

3. LOMA

Kuva haettu googlen kuvahaulla.

Just me and my honey. Ollaan pidetty niin kiirettä elää, että ei olla oikein ehditty lomailla. :) Ei varsinkaan kahdestaan. Kauhealla kiireellä naimisiin, lapsia, talonrakennusta, töitä... Johonkin väliin voisi lähteä kahdestaan johonkin. Olen pohtinut vain kalliita ja kaukana olevia lomakohteita johonkin kymmenen vuoden päähän (kuten Seychellit), mutta tarkemmin ajateltuna voisin ihan yhtä hyvin lähteä hieman aikaisemmin johonki lähemmäs. Uimaan, sukeltamaan, syömään eksoottisia hedelmiä, nukkumaan aamuisin liian pitkään mieheni kainalossa.

Kuva haettu googlen kuvahaulla.

Kuva haettu googlen kuvahaulla.

4. PUUTARHANHOITO

Kuva haettu googlen kuvahaulla.

Sukuvika. :) Vaikka inhoankin sitä, kun mullasta tulee vastaan mato tai koppakuoriainen, on ihana ajatus päästä istuttelemaan kukkia ja kaikenlaisia syötäviäkin juttuja. 

Viime kesän Norjan matkalla ihastuin siihen, miten norjalaiset laittavat ruusunsa kiipeämään pitkin seiniä. En tiedä onko se täällä Suomen ilmastossa mahdollista, mutta haave kuitenkin.

5. MÖKKI

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä! Nyt puhutaan haaveesta "ehkä kolmenkymmenen vuoden päästä, jos hyvin käy". (Jos Suomessa vielä silloin ylipäätään on jäljellä rantatilkkuja jossakin päin...)

Lukunurkka, ratsastus ja puutarhanhoito taitaa olla ihan tässä parin vuoden sisään viimeistään toteutettavissa! Kolmosta pitää ehkä odotella tovi (ihan pientä lasta en taida kyetä jättämään muiden hoiviin hetkeen aikaan), ja tuo mökki jäänee arvoitukseksi toteutuuko joskus vai ei. 

Lopuksi heitän tämän haaveiluhaasteen muutamalle blogille, joita olen vasta hetki sitten alkanut lukea, sekä muutamalle "suurelle" bloggaajalle, jotka varmasti saavat niin paljon erilaisia haasteita kaiken aikaa, että en ihmettele jos eivät ehdi/jaksa reagoida. Mutta ehkä ainakin joku tarttuu haasteeseen! :)

Siispä, viittä haavetta/unelmaa jäämme odottelemaan seuraaviin blogeihin:

Willa Olivia

Tää ois tän koti

Kristallin hohtoa!

Kaitaliina

Kalastajanvaimo

Sisustus ja sepustus

Mitään yksityiskohtaisia ohjeita en laita, kukin voi sorvata haavepostauksensa omansa näköiseksi ja laittaa haastetta eteenpäin jos siltä tuntuu. :)

Jään jännityksellä odottamaan reagoiko joku! :P