Viimeinen osa sarjassa Norja. :)

...ja matka jatkui kohti Lysefjordia, jossa tarkoitus oli kivuta katsomaan basehyppääjienkin suosima huikea Kjerag. Joku ystävällinen norjalainen meitä kuitenkin neuvoi kapuamaan ennemmin Preikestolenille, ja se osoittautui viisaaksi valinnaksi. 11 kiloinen lapsi rinkassa, ja kaksi tuntia jyrkkää nousua ylös ja toinen mokoma alas riitti mainiosti. Kjeragin valloittamiseen olisi mennyt vielä pari tuntia lisää.

Mutta sinne me aiotaan kivuta miehen kanssa vielä joskus kaksin! :)

Saavuttiin Lysefjordille.

Siellä syötiin ainoan kerran ravintolassa koko matkalla, jos paluumatkan mäkkäriä ei lasketa. :) Piti saada kokeilla norjalaista kalaa jossakin muodossa.

Varmaan sitä kalaa olisi fiinimminkin voinut syödä kuin Fish and Chips- muodossa, mutta ravintolat Norjassa on niin tyyriitä, että valittiin edullisinta.

Napero tykkäsi vuohista.

Ja vuohet luuli mun laukkua sapuskaksi.

Seuraavana aamuna aloitettiin Saarnapöntön valloitus. (Preikestolen=saarnapönttö?)

Reitti oli liukas ja kivinen, mutta hyvin pysyttiin pystyssä.

Perillä. Vähän vajaa pari tuntia siihen meni, mutta nopeamminkin oltais päästy ilman lasta.

Tuuli oli NIIN kova, että piti melkein seistä etukenossa pysyäkseen kallionkielekkeellä pystyssä. Silti joku pyörre välillä nappasi ja meinasi heittää sinne tänne.

Minä olen tuo vihreäpaitainen istumassa tuolla keskellä Preikestolenia. Mies ei antanut lupaa mennä ihan reunalle, vaikka teki vähän mieli. Toisaalta ihan hyvä, koska tuuli oli ihan oikeasti todella kova. En ole sellaista tuulta ennen kokenut! Ne ketkä ihan reunalle meni, meni sinne ryömimällä.

Paluumatkalla vauva nukahti.

Mies ei, vaikka senkin silmät on kiinni.

Sellanen reissu. Tässä otetaan hörppyä promenadi-hytissä kotimatkalla. Mentiin sinne jäniksinä kun myöhästyttiin aamun laivasta ja jouduttiin ottamaan hytti yöksi. Joku virkailija meidät kyllä sinne ohjasi, että ei sentään omin luvin...

Borta bra, men hemma bäst!

Norja jatkuu...

Miesväki meni jo koisimaan. Minä odottelen, että pyykkikone saisi ohjelmansa pestyä, ja pääsisin ripustamaan pyykit ja itsekin koisimaan. Sitä odotellessa: toinen osa Norja-postausta.

Risorin turisti-infosta saatiin rahanarvoinen vinkki yöpaikasta meren rannalla, johon "ei oikeasti saisi mennä, mutta ei se haittaa jos te nyt yhden yön siellä viivytte...".

Niinpä me saatiin ihan oma merenranta yhdeksi yöksi! Ilmaiseksi! Siellä ei ollut ketään muita kuin me. Auton nokka vaan merta kohti, ja rentoutumaan!

Tein meille iltapalaksi mansikkakakun.

Ja aamupalaksi iskä kalasti meille meduusan.

Meduusa päästettiin takaisin mereen jatkamaan omaa aivotonta menoaan. Isäntä totesi vain "harventaneensa" sitä; olio jatkoi kuin ei mitään olisi tapahtunut, vaikka sellaisia suikaleita siitä irtosi. Podin vähän aikaa huonoa omaatuntoa meduusan puolesta, kunnes kuulin, että sillä ei ole aivoja. Ei aivoja = ei kärsimystä?

Aamiaisen jälkeen lähdettiin patikoimaan vähän korkeammalle. Saatiin ihan loistava rinkka matkaan mukaan lainaan ystäviltä, tuhannet kiitokset Sanna!

Leikittiin romantiikkaa, ja väliin vähän haukattiin ruisleipää että jaksoi tarpoa eteenpäin.

Jylhät maisemat, jyhät miehet. <3

Risorista matkaa jatkettiin kohti vuono-Norjaa. Löytyi kiva paikka pitää huili-taukoa ja pestä peppupyykkiä. Vähän eri maisemat kuin peppupyykille kotioloissa!

Toinen ilmainen yö koisittiin näissä maisemissa. Luvatta, mutta julkisesti.

Reissussa rähjääntyy, ja välillä piti ihan mielenvirkeyden vuoksi koittaa olla fiini. Muuten nuutuu.

Maisemat sen kuin parani mitä lähemmäs vuonoja päästiin.

Tämä oli reippain karavaanari ikinä, mutta ei sekään ilman tankkauksia pärjännyt.

Hei, pyykkikone ei enää hurise! Ja kohta on puoliyö, joten matkakertomus jää edelleen vähän kesken. Vuonot vielä jäljellä! Ensi kertaan. :) Kauniita unia!

...men hemma bäst!

Huh, kotona! Tai ollaan täällä oltu jo pari päivää, mutta huh edelleen. :) Nyt alkaa pyykkivuoret jo pienentyä ja tavarat olla paikoillaan. Reissu oli kiva ja antoisa, ja jätin sydämeni Etelä-Norjan kalastajakaupunkeihin ihan täysin. Olen matkustellut monissa maissa, mutta kaksi niistä on valloittanut minut mennen tullen: Itävalta ja Norja.

Kaikesta voi oppia jotakin, niin tästäkin matkasta. Jos lomailla aikoo, ei kannata kahmia liikaa kilometrejä reiluun viikkoon, ja kannattaa ehkä varata matkabudjettiin ulkonasyömismahdollisuuden verran rahaa. :) Me oltiin ahneita, ja haluttiin koluta liikaa Norjaa kerralla. Tulos oli suuri väsymys ja paljon kilometrejä.

Kuski valmiina matkaan

Laivalla

Laivalla

Ensimmäinen yö vietettiin Vätternin rannalla.

Uitiin ja keinuttiin. En edes jaksanut kahlata niin pitkälle, että vesi olisi ulottunut paljon polven yläpuolelle. Uskomattoman matala järvi!

Tehtiin aamiaiseksi pannukakkua. Karavaanikokkailu on hauskempaa kuin kotona! Silti ehkä lomalla kannattaisi syödä enemmän ravintoloissa? Tulisi selkeämpi ero arkeen. :)

Ensimmäinen stoppi Norjassa tehtiin eteläiseen kalastajakaupunkiin Risoriin (en nyt löydä näppäimistä oikeanlaista o-kirjainta), joka oli ihan uskomattoman kaunis merenrantakaupunki!

Kaikki talot olivat valkoisia.

Lähes jokaista taloa koristi ruusut. Siitä sainkin idean; meidän uusi koti aikoo olla valkoinen (se oli jo päätetty) ja myös sitä kiipeämään aikoo mennä ruusuja (se päätettiin nyt!).

Joutsenet oli rohkeita.

Myös "suomalaista" kesäkukkaversiota löytyi, hauskasti sijoitettuna!

Mies haikailee purjehtimaan. Sovittiin, että sellaista lomaa yritetään seuraavaksi! Ehkä vuoden päästä, ehkä...kymmenen. :) Ja olisihan se ihanaa, saisi parkkeerata lähelle keskustaa.

Iltakahvilla rantakahvilassa.

Tämä oli ensimmäinen katselmus lomaan, jatkoa seuraa.