Tunnustus

Petran blogissa oli minua odottamassa tunnustus, kiitos siitä!

Tarkoituksena kertoa lempiväri, lempiruoka ja lempipaikka, jossa haluaisi käydä. Tässäpä tulee:

1. Lempiväri

Minua miellyttävät kaikki kylmät värit, johtuen varmaankin siitä että kylmät värit sopivat minulle. Sininen, vaaleanpunainen, valkoinen, kylmänä nämä kaikki. :)

2. Lempiruoka

Hyvä pihvi, uuniperuna jollakin herkullisella höysteellä, salaatti. Siinä on ateria joka vie kielen mennessään.

3. Paikka, jossa haluaisin käydä

Mahdoton valinta! Haluaisin koluta jokaisen kolkan tästä maapallosta! Mutta jos nyt pitää valita yksi joka tällä hetkellä houkuttaisi, niin voisin sanoa vaikkapa Seychellit.

Tunnustus olisi pitänyt jakaa viidelletoista blogille eteenpäin, mutta tämä on jo niin tehokkaasti kiertänyt blogimaailmaa, että en enää edes tiedä viittätoista blogia, joissa tämä ei olisi ollut. Joten ottakoon täältä tämän keneltä vielä uupuu!

Kivaa alkavaa viikkoa! 

Viimeistä viedään!

Hääjuhlaa siis. :)

 Odotan huomista innolla! Ensimmäiset häät tänä kesänä, joihin mennään vain miehen ja vauvan kanssa. Mahdollisuudet nauttia juhlasta yhdessä puolison kanssa kasvavat siis exponentiaalisesti!

Toki joudun varmaan moneenkin otteeseen katoamaan vauvan kanssa johonkin ruokailemaan, mutta muun ajan voin istua yhdessä muiden kanssa, ja kummankaan ei tarvitse juosta pitkin maita ja mantuja esikoisen perässä.

Kävin myös tekemässä ostoksia, menen tällä kertaa ihan omilla vaatteilla juhlimaan. 

Korut löytyi superhalvalla KappAhlista ja Lindexiltä.

Kukka mahdollisesti tukkaan, ja paitaan sopivaa kynsilakkaa.

Hame löytyi puoleen hintaan Vero Modasta, paita on Vilan syysmallistoa. Ei ehkä sellainen minkä ostaisin muuten, mutta tuon kanssa on helppo ruokkia vauvaa. Kaikki juhlamekot joita kaupoissa katselin, olivat siihen puuhaan täysin sopimattomia. Hame saattaa jäädä suureksi, kun loputkin raskauskilot karisevat. Siksi -50% hinnasta olikin kiva juttu. Paita oli normaalihintainen, mutta se voi jatkaa elämäänsä käytössäni pidempään; jää ehkä hieman enemmän löysäksi, mutta se on vain positiivista tuon mallin kohdalla.

 

Sitten vaan korkkarit jalkaan ja hauskaa pitämään!

Mitäs teillä suunnitteilla viikonlopun varalle? :)

Lapset lähdössä edellisiin häihin. Vauva ei tosiaankaan osaa näyttää vielä kieltä, hauska sattuma kuvaushetkellä! :)

Rannalla

Uskaltauduin tänään ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa rannalle.

Se on melkoinen show muuten! Ennen sitä vain nappasi biksut, pyyhkeen ja hyvän kirjan mukaan, ja eikun menoksi! Nykyään saa pakata niinkuin olisi lähdössä maailmanympärimatkalle:

Sanoin kaksivuotiaalleni, että varo, napaan ei saa mennä vettä! Poika otti sen kiitettävän tosissaan. Mutta pienen pojan muisti on kuin kananlento; lyhyt ja heikkolaatuinen. Parikuukautinen taas ei viihdy paikallaan vaunuissa, joten vedessä on kahlattava vauva kainalossa. Ja pikkuiseni painaa seitsemän kiloa (!) joten punttisalista käy rantailu, ja rentoutumisesta ei puhettakaan.

Suunnitelma onkin seuraava: ensi kesänä otan päivän tai pari, jolloin menen rannalle ihan yksin! Herkkuja, hyvä kirja, aurinkolasit, viltti ja...uikkarit tai bikinit, riippuu missä kuosissa silloin ollaan. :D Ah, sitä odotellessa!

Me, minä ja Napero, ollaan tapeltu ihan mahdottomasti. Yhtenä päivänä huusin niin lujaa, että tuli kurkku kipeäksi! Ja paha mieli tietysti molemmille. Sitten oltiin sylikkäin ja pyydettiin anteeksi, puolin ja toisin. <3 Varmasti on näillä helteillä pikkuisella pojallani rankkaa, kun ei pääse uimaan. (Kun tosiaan nyt vasta rohkaistuin...) Ja minä taas en jaksaisi enää olla kärsivällinen, kun toinen heittää lähes aina ruoat ja maidot lattialle, ja lyö useita kertoja päivässä vauvaa. Ei olla saatu näitä pahoja juttuja kitkettyä pois, vaikka kuinka ollaan yritetty! Taitaa olla rankkaa olla uhmis, ja tulla isoveljeksi. :/

Välillä sitten mennään helpolla kaavalla. Rannalle ja lihapiirakkaa suuhun rantakioskista, se maistuu taatusti! Meillä ei toki aina syödä näin epäterveellisesti, mutta välillä tuntuu siltä, että pojan on pakko syödä jotain elääkseen, ja silloin sitä antaa melkein mitä vaan, mikä menee alas. Näillä helteillä on ruokahalu aika lailla kateissa nimittäin.

Hei, tervetuloa pari uutta lukijaani! Kiva kun löysitte tänne! Teillekin tiedoksi, että 1-vuotis arpajaiset on tulossa, kunhan pääsen kauppaan ostamaan arpavoiton! :)

Ilmoja pidellyt

Kuinka ruma voikaan olla strutsi?

Oikea vastaus: tosi ruma!

Kesä ja kelit ovat pidelleet minut poissa koneen ääreltä, siinä syy blogihiljaisuuteen.

Toinen syy on se, että ei ole oikein ollut mitään kerrottavaakaan. Halu kun olisi bloggailla sisustamisesta, mutta ennen uuteen kotiin muuttoa sillä saralla on vähän köyhää. (Uusia ideoita on tosin syntynyt hurjat määrät, ja jotain ihania sisustusjuttuja olen saanutkin...mutta niistä lisää myöhemmin.)

Välillä on kuitenkin kiva tuikata tänne jotain kuulumisia. :)

Yksi kesän kuuluminen on reissu Zoolandiaan. Rumien strutsien lisäksi siellä oli ihania kenguruja! (Tai jotain kengurujen serkkuja.)

Tiirattiin söpöjä pikku pupuja...

...ja muita olioita.

Raksan suunnalla ollaan edistytty. Helmiponttia kattoon ollaan tilattu kilometrikaupalla, keittiö on tullut, lattia on tilattu. Niin tosiaan, se lattia! Arvatkaas kuin kävi?? Saatiin sitä meidän ykkösvaihtoehtoa puoleen hintaan!!!!! Kakkoslaatua, enemmän oksakohtia siis. Mutta ei haittaa! Eli Timberwisen tammi classic Nordic, harjattu ja öljyvahattu, on meidän. :)

Pikkuhiljaa edistytään. En millään jaksaisi enää odottaa, että pääsen sisutamaan uutta kotia! Pääni on poksahtamaisillaan kaikenlaisista suunnitelmista ja ideoista. Mutta sitä ennen pitää paiskia vielä ankarasti töitä!

Kivaa alkanutta viikkoa teille!

Herkkuja

Mansikoita, vanilijajäätelöä ja miehen tekemiä täydellisiä vohveleita-

voitko keksiä parempaa reseptiä apean mielen häätämiseen ja uupumuksen nujertamiseen?

Näillä aloitettiin meidän viikonloppu.

Oikein hyvää sellaista myös kaikille lukijoille!

Me sukellamme huomenna taasen häähumuun. Mutta mitä luxusta-

siellä on lastenhoito!

P.s. Jos joku kaipaa oikeasti todella todella hyvää vohvelireseptiä, niin voin tiedustella josko voisin jakaa sen täällä teidän kanssa. :D Sen tiedän, että resepti sisältää kaikenmaailman hankalia vispauksia ja vatkauksia, mutta tosi hyvä on lopputulos!

Kulta pieni

Ihana kulta, ja niin on esikoinenkin! Mutta vaikka ihania ovatkin, niin kovin työllistäviä myös, ainakin näillä keleillä! Saatiin tänään mummi kylään päiväksi. Oli ihanaa kun mummi ulkoili pojan kanssa ja minä sain pakastaa mansikat, ottaa päiväunet ja tehdä vähän kotihommia. Melkein pelottaa, kun taas on alkamassa tämä kuusi päivää viikosta yksin lasten kanssa- vaihe. On oikeastaan pala kurkussa. Kai siitä taas selvitään... (Lomat on siis loppu, eli mies ei rakenna enää päivisin, vaan on päivät töissä ja illat raksalla.) Minusta tuntuu siltä, että akkuni ovat niin tyhjentyneet, että ne eivät ehdi enää latautua siinä ajassa kuin pitäisi. Kun koko päivän lataa lasten akkuja, on omat illalla kerta kaikkiaan tyhjät. Eikä niiden täydentymiseen riitä enää yöunet. Tätä tahtia on nyt paahdettu yli vuosi, enkä rehellisesti sanottuna tiedä miten kauan enää jaksan. Viime vuonna yhteistä lomaa oli yksi viikko, tänä vuonna vain yksi viikonloppu. 

Apeissa tunnelmissa, myönnän! Kertokaa minulle, miksi me alettiinkaan rakentaa??? :/

No, nyt positiivisempiin juttuihin. Etsin pitkään vauvalle vauvakirjaa. Mielessä oli tuo "Kulta pieni- vauvan oma kirja", mutta en löytänyt sitä mistään. Googlettelin Kariston kirjoja, koska tuo Kotikokin kootut ohjeet on Kariston, ja opukset ovat niin saman näköiset, että oletin olevan samaa kaliiperia. Lopulta hoksasin googlettaa kuvahaulla vauvakirjoja, ja sitä kautta löytyi, Wsoy:lta.

Tämä on ihana kirja! Harmi kun esikoisella ei ole yhtä hienoa. En silloin vielä tiennyt tämän kirjan olemassasolosta.

 Nyt on paljon kirjoittamista, kun koitan jälkikäteen muistella koska kuulin ensimmäiset sydämenlyönnit, miltä tuntui kun sain tietää olevani raskaana jne.

Kirjassa on myös sivu "Kirje sinulle". 

Siispä kirjoitin pienelle tytölleni kirjeen:

"Ihana, ihana tyttö! Kirjoittelen tätä nyt kun olet jo kaksi kuukautta. 

Niin suloinen ja niin rakas, ettei mitkään sanat sitä riitä kuvaamaan. 

Masussa olit vielä pieni mysteeri, muukalainen, joskin tärkeä sellainen. 

Nyt olen jo vähän saanut tutustua sinuun, tyttöön suurten sinisten silmien takana. 

Olet tyytyväinen, hymyilevä, rauhallinen. Mutta mysteeri olet minulle silti edelleen osittain. En vielä tiedä mistä sinä pidät ja mistä et pidä, mitä tulet asioista ajattelemaan. Mutta jään odottelemaan, seuraamaan kasvuasi, tutustumaan sinuun lisää. Tällä hetkellä riittää, kun saan ruokkia sinua, pestä, ja suukotella pyöreitä poskiasi.

 Ja kun annat minulle hymyn- yhdenkin- jaksan taas mitä vaan! Rakas pieni tyttöni, toivon sinulle siunausta ja varjelusta!"

Mimmu-äiti

Phil And Teds And Timberwise!

Mimmun blogi proudly presents:

Phil...

and Ted...

Phil and Teds!

Phil viihtyi kunhan vaunut liikkuivat, Ted viihtyi suorastaan loistavasti! ;)

Tätä ostosta pohdittiin, punnittiin ja puntaroitiin ihan liiankin kanssa.

Vihdoin saatiin päätös tehtyä, ja postitäti kiikutti eilen suoraan enkkulasta ovelle Philit ja Tedit! 

Ja voi ETTÄ mikä nautinto näiden myötä elämääni astuikaan!

Pääsen L-E-N-K-I-L-L-E!!
JOKA PÄIVÄ!!!

Jos mahamakkarani on syksyn tullen tallella, tai ei ole pienentynyt lainkaan, syynä ei enää ole se että en pääse liikkumaan, vaan syynä on joku tekosyy. :)

Nämä kärryt taitavat olla tuplarattaiden mersu, mikäli keskustelupalstoihin on uskomista. Pitkään mietittiin onko meillä mersuun varaa. Päätettiin että oli tai ei, niin...on. :)

Onneksi huutonetissä näiden jälleenmyyntiarvo tuntuu olevan todella kova!

Niin kova, että juuri sen takia päätimme hankkia ihan uudet.

Ja enkkulasta sai vähän halvemmalla.

Voin lämpimästi suositella!

Ja sitten siihen toiseen ilouutiseen:

Timberwise! 

Saatiin yhdestä paikallisesta pikkupuodista tarjous: saadaan Timberwisea puoleen hintaan, kakkoslaatua siis. Käytännössä tarkoittaa hieman enemmän oksia. Tämä ei tosin ole se unelmiemme Timberwise, harjattu Nordic öljyvahattu, vaan harjattu Arctic öljyvahattu. Tämä on siis tavallaan valkoisempi, vaha taitaa olla tässä valkoisempaa.

Mutta ei se haittaa! On tämä riittävän lähellä sitä oikeaa. :) Ihan koko alakertaan tätä kakkoslaatua ei riitä, joten laitamme jotakin eri lattiaa työhuoneeseen, tai sitten ostamme sinne täydellä hinnalla tätä samaa. Saa nähdä. Joka tapauksessa:

Jee!

Tähän alle vielä kirkas kuva. Siinä näkyy tuo valkoinen viirumaisuus, mitä siinä meidän suosikissa ei siis ollut. Pahoittelen huonoja kuvalaatuja, meidän pokkari ei pelitä hyvin iltahämärissä.

Palaan muuten niihin blogiarpajaisiini vielä! Kestää vaan hetken, ennen kuin saan mitään palkintoa hankittua... Phil&Tedseistä huolimatta haluan lähteä kaupoille vain yhden lapsen kanssa. :)