"Maanantaina mamma meni..."

Ensimmäisen työpäivän illan väsynyt raportti.

Päivä oli kiva, työpäivä siis. Eikö töissäkäynti yksistään taida olla liian rankkaa. Kalenteri siellä vaikutti olevan aika täynnä alkaen kahden päivän päästä, mutta mukavaa silti. 

Mutta kaikki liitännäiset! Huh huh! Siis tää koko paketti:

6.30.  Ylös.

7.30  Oltava töissä, jotta pääsee lähtemään töistä...

15.30 ...jotta on hakemassa Naperoa...

16.00 Pikainen kaupassakäynti/ruoan laitto, mies joko kotona syömässä tai sit suoraan raksalle töistä

17-19.00 Naperon kanssa, Napero nukkumaan

Pikainen iltapala, suihku, eväiden teko, omien & Naperon työvaatteiden kokoaminen, hetken rentoutus, pahimman kaaoksen pikainen hallinta tiskien ja pyykkien muodossa, ja

21.30 nukkumaan. jotta jaksetaan miehen kanssa tätä "töihin-kauppaan-raksalle-töihin-raksalle"- rallia. Nyt ei oikeesti pärjätä vähemmillä unilla!

Mutta tätä kai on aina elämä, kun äidit käyvät töissä? Silti, ei sekään ole helppoa että hoitaa yksin lasta kotona päivät. Se on yksinäistä. Eli tää on tervetullutta vaihtelua. Ja tästä saa rahaa.

Mutta SILTI!!! Milloin uraäidit siivoaa?? 

Salaattia

Tein tässä yhtenä iltana Halloum-juustosalaattia, jonka reseptin pongasin Mau!kas ruokablogista. Ihan justiin samalla tavalla en salaattia kuitenkaan tehnyt. Esimerkiksi mansikat vaihdoin hunajameloniin, koska mansikka-aika on ohi. Luulen, että nimenomaan niitä mansikoita tuo salaatti kuitenkin jäi kaipaamaan. Ja unohtamaani punasipulia. :)

Näitä vihanneksia ja hedelmiä huiskin salaattiin.

Halloumi kuului viipaloida ja liottaa vedessä.

Juusto paistettiin pannulla, ja kylkeen paistoin lisäksi barbeque-kanaa.

Tämän salaatinkastikkeen reseptin löysin myös täältä.

Kastike:
1 tl vahvaa sinappia
1 tl sokeria
1 rkl appelsiinimehua
3 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 tl kuivattua oreganoa
rouhittua mustapippuria

Kastike ei kyllä minulla onnistunut. Ongelma piili siinä, että erehdyin laittamaan reilusti enemmän sokeria kuin resepti sanoi, joten makea maku puski liikaa läpi.

Kokeilen uusia reseptejä todella harvakseltaan, joten tämä oli ihan saavutus! Ollaan miehen kanssa katseltu Neljän tähden illallinen- ohjelmaa, ja sieltä olen kyllä bongannut nyt mielenkiintoisia reseptejä, joita koitan patistaa itseni totetuttamaan.

Mitä teillä syödään tänä viikonloppuna? :)

Habitare sisustusmessut

Eilinen alkoi hyvällä aamiaisella. Paistoin pekonia ja munia, lisukkeena oli teetä, appelsiinimehua ja kolmiopaahtoleipiä. Siitä varmaan inspiroiduttiin keksimään, että lähdetään ex tempore Helsinkiin Habitare sisustusmessuille! Tollaset odottamattomat päähänpistot on aina kivoja, ja silloin reissut tuppaavat onnistumaankin, kun ei ole ehtinyt virittää odotuksia ihan kattoon asti.

Eli kivaa oli! Jos olisin vuoden odottanut kyseisiä messuja, olisin saattanut hieman pettyä. Tai sitten on tullut kierreltyä liikaa Ikeassa, ja silmä odottaa tietynlaisia kokonaisuuksia. Energiaa söi myös hieman toipilaisuus; eilinen oli ehkä hivenen liian aikaisin lähteä talsimaan lukemattomia messuhalleja. Ihan kaikkia en jaksanutkaan kiertää, mutta tässä muutama kuva ja juttu mitkä sytyttivät.

Tämä Maskun pöytä oli meistä molemmista kiva. Tuolit meni ehkä jo hivenen liikaa huvila-tyyliin, mutta nekin on ihan hauskat. Saattaisin kuitenkin ehkä kyllästyä koukeroisiin pöydänjalkoihin? Ja kun olen "mööpelit ostetaan ainakin 20 vuodeksi"- tyyppiä, niin asia pitää pohtia tarkkaan. :)

Hoksattiin myös, että meidän tulevaan ruokasaliin (eli olohuoneen nurkkaan) sopisi paremmin tilan puolesta tälläinen neliön mallinen pöytä. Tämä yksilö on Anttiina nimeltään, ja löytyy täältä.

TÄMÄ ylläoleva pöytä vei kuitenkin sydämeni! Messuilla tutustuin itselleni ihan uuteen juttuun, Sasu's Playhouseen. Tämä kuva on napattu heidän sivuiltaan. En edes tiedä hintaa, enkä tiedä uskallanko selvittääkään... Mutta tykkään tästä tosi paljon. Ja mikä hauskinta; se on valmistettu kierrätyspuusta, Indonesian vanhoista taloista ja silloista. No, siitä voi ajatella monella tapaa, mutta pöytä on kiva! Tässä vielä toinen kuva samasta pöydästä nettisivuilta:

Kun tämä nyt lähti ruokapöytien ympärillä pyörimään, niin laitanpa tähän pari kuvaa missä näkyy meidän nykyinen ruokapöytä: 

Tämä pöytä on kulkenut suvussamme, ja on ollut meillä kotona niin kauan kuin jaksan muistaa. Minä sitten sain sen, ja tykkään siitä kyllä, mutta olen silti päättänyt hankkiutua siitä eroon. (Haluaako joku ostaa?) Nimittäin pöytä ja tuolit vaatisivat ihan massiivisen kunnostusoperaation. Kun ne siirtyivät maalta kuivaan kerrostaloilmaan, alkoivat kaikki liimaukset pettää. En ole niin innostunut huonekalun kunnostamisesta, että jaksaisin ryhtyä näin isoon operaatioon. Eli tämä johonkin kuuseen, ja uusi tilalle!

Kivointa olisi jos Mies tekisi meille pöydän ja tuolit! Tykkään sen kädenjäljestä, ja pienet persoonalliset epämääräisyydet ei haittaisi minua ollenkaan. Mutta menisi vielä varmaan pari vuotta ennenkuin saadaan autotallikin valmiiksi ja työtila (ja aikaa!), joten pitää siis shopata. Pitkälti me hankinnat tullaan varmaankin tekemään Ikeasta, mutta ruokapöydän ja tuolit haluaisin hieman...persoonallisempina ja ainutlaatuisempina. Ja ehdottomasti sellaiset jo valmiiksi kuluneen näköiset! En halua ostaa mitään kiiltäväpintaista, joka menee pilalle heti kun Napero ekan kerran purkaa elämäntuskaansa siihen lyömällä sitä haarukalla. Jos pöytä on jo valmiiksi ruhjuinen, pieni lisä ei tee pahaa.

Tämmöinen kiva kellokin näkyi messuilla:

(Mutta siinä oli sellainen hintalappu, etten edes vaivautunut painamaan mieleen minkä firman kello se oli.)

Kaikkea muutakin hyödyllistä nähtiin ja kuultiin. Mm. tapasin firman, joka tekee manttelireunuksia takkojen ympärille. Mekin halutaan sellainen manttelitakka. Mutta kun niitä ei Suomessa juuri näe, olin jo alkanut epäillä, että se ei olisi hyvä tai mahdollinen ratkaisu. On se kuulemma! Ihan normaali varaava takka taakse, ja kehykset eteen. :) Jos Mies osaa väkertää sellaiset, siinä saa varmaan säästettyä ihan kivasti.

Nyt pitää mennä valkkaamaan maali noista lukuisista näytteistä mitkä tuolla pöydällä odottaa, ja sitten nukkumaan! Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vallitseva tilanne: flunssa, nuha, räkätauti.

Siinäpä se lyhykäisyydessään. Eli syksy on tullut. :)

Meidän syksyn kuulumisia ovat olleet seuraavat asiat. Naperon hoitoonmeno. Se oli aika kauheaa. Maanantaina mentiin yhdessä, ja julistin hoitotädille, että toisin kuin muista vanhemmista, tämä ei tunnu minusta juuri miltään. Tiistaina Napero meni aamupäiväksi hoitoon yksin, ja olin kuin eksynyt pieru saharassa kotona. (Vai mikä se vertaus oli mitä pienenä käytettiin, oliko se pieru saharassa...?) Joka tapauksessa, tarkoitus oli ollut siivota, mutta katselin vain kelloa ja odotin hetkeä, jolloin saan hakea Naperoni kotiin. Eli ei se hoitoonvienti sittenkään tainnut olla minulle yhtään sen helpompaa kuin muillekaan vanhemmille...

Virkistän negatiivissävytteistä tekstiäni kesäkuvilla. Napero otti suurimman osan päiväunista ulkona, koska sisällä oli liian kuuma. Se oli ihan mukavaa, mutta helteen takia oli pakko juoda aika paljon, ja Naperoa ei uskaltanut jättää yksin ulos. Tulos: pitkiä tunteja pissahätäisenä. :)

Välillä syötiin ulkona.

Noo, seuraava aamu valkeni korkean kuumeen kanssa, ja eihän kuumeista lasta hoitoon viedä. Loppuviikko menikin sitten potilasta hoitaessa, perjantaina oli taas hoitopäivä. Sama homma, äiti
oli ikävissään kotona.

Sitten pikkumiehellä olikin rankkoja päiviä; kuumeripuli, pari verikoetta, silmätulehdus molemmissa silmissä (ja pahana!), kolme lääkärireissua, unettomia öitä ym. Oli se raukka ihan rikki! Ja niin olin minäkin!

             

Leikkipuistossa melkeinpä asuttiin tämä kesä.

Tällä viikolla onkin sitten ollut minun vuoroni sairastaa. (Virittelin sitä jo viime viikolla.) Eli gradua ei ole juuri tullut tehtyä, olen keskittynyt vain sisään- ja uloshengittämiseen, sekä voimien mukaan Tess Gerritseniin. (Mies kielsi minulta Tessin kirjat, koska tulen niistä enemmän tai vähemmän hysteeriseksi, mutta en totellut. Ainakaan ihan vielä.)

   

Iskäkin tuli leikkipuistoon kerran suoraan töistä,          kuumissa vaatteissaan paahtumaan.

Positiivista sen sijaan on se, että Napero on alkanut viihtyä hoidossa todella hyvin! Saatiin ehkä maailman kivoin hoitopaikka ja hoitotäti, ja on ihanaa viedä lapsi hoitoon kun tietää, että kaikki sujuu hienosti! Napero syö siellä erittäin hyvin, ja nukkuu vielä paremmin! Ja muut lapset osallistuu innokkaasti pienimmän hoitoon. Eli JOS vielä joskus paranen, voin hyvillä mielin tehdä gradua nämä pari viikkoa mitä on aikaa. Sitten alkaa työt.

Niinpä! Työt! Se EI ollut tarkoitus! Piti vihdoinkin tehdä koulu loppuun, mutta toisin kävi. Rakennusrahasto heitti jo alkumetreillä häränpyllyä, joten ei ollut vaihtoehtoja. Menin kyllä työhaastatteluun ilman mitään todistuksia, ja kaupanpäälle kerroin, etten sitten osaa mitään. Töitä sain silti. Taisivat olla epätoivoisia?

Käytiin Viikinsaaressa retkellä. Oli kivaa mennä paatilla.

Ei vaan, toisaalta olen ihan innoissani. Tai vähän innoissani. Sekä totaalisen kauhuissani. Miten siitä rallista selviää? Ja miten siihen jo NYT tuli hypättyä?? Niin ne suunnitelmat muuttuu. Työt jatkuvat vuoden loppuun, ja siitä eteenpäin taas on kaikki ihan auki. Tunnelmani ovat varsin ristiriitaisia siis.

Ei kukaan varmaan huomaa, jos vaivihkaa maistan vähän murukahvia?

Nuhaa tai ei ja oli miten oli, olen tyytyväinen, että syksy on tullut! Olin jo kurkkuani myöten täynnä tätä kesää. Ja joudun olemaan eri mieltä ihmisten kanssa siitä, että kuumasta ei saisi valittaa, koska talvi on pitkä ja kylmä. Minä en vain jostain syystä kestä kuumaa kovin hyvin. Tulen kiukkuiseksi ja väsyneeksi. Ja tänä kesänä en oikein päässyt kuumaa pakoon, toisin kuin yleensä.

Nenän siivous ei ole mukavaa puuhaa...

...mutta siitä selviää!

Ensi kesää sen sijaan odotan innolla! Koska silloin, jos kaikki menee hyvin, me asutaan viileässä, ilmastoidussa talossa! Lapsi saa nukuttua päiväunet, ja minulla ei hiki virtaa pelkästä ajatuksesta, että jos sormensa nostaisi. Hyvästi paahtavan kuuma kerrostalokämppä!!!

Tämä on huono kuva, mutta hetki oli ihana! Napero nukkui vaunuissa varjossa, ja me rentouduttiin.

Hop-Lop oli jättimenestys.

Eli olen innoissani tästä syksysytä ja alkavasta talvesta! Vielä kun tämä flunssa tästä nujertuu, pääsee siitä kunnolla nauttimaan. :)

Olihan siinä kesässä kaikkea kivaakin, näiden kuvien avulla sen muisti. Mutta silti, tämänhetkinen vuodenaika on lempparini. On ollut ainakin kaikki aikuisvuoteni. Toivottavasti te kesäihmisetkään ette ole liian harmistuneita syksyn tulemuksesta! :)