Jotain sinistä, jotain lainattua, uutta, vanhaa...

Mikäs sen parempi tapa viettää jälleen uutta odotuspäivää, kuin katselemalla kuninkaallisia häitä. Morsian talutettiin juuri alttarille, ja näytti kyllä juuri niin kauniilta kuin osattiin odottaakin. Samoin myös perässä kulkeva pikkusisko-morsiusneito! Täydellisen kaunis puku hänelläkin.

Hääloisto pisti luonnollisesti muistelemaan omaa hääpäivää. (Miten ällö idea tehdä siitä postaus kuninkaallisten hääpäivänä!!) ;) Joku Katen ja Williamin vihkimisessä sanoi puheessaan, että jokaisen parin häät ovat tietyllä tavalla kuninkaalliset. Siltä se varmasti lähes kaikista tuntuukin; oma hääpäivä on se kaikkein ainutlaatuisin. (Vaikka hevossaattue olisi hivenen pienempi kuin tämän päivän kuninkaallisilla.)

Minua hääpäivä jännitti ihan mahdottomasti! Meni pitkään, ennen kuin osasin rentoutua.

Kirkossa pelkäsin pyörtyväni, ja kukkakimppu vapisi kädessäni. Alahuuli täristen menin alttarille! Mikä siinä mahtoikaan niin kovasti jännittää? Paikalla oli kuitenkin vain rakkaita ihmisiä. Ehkä se oli  tietoisuus siitä, että kaikkien katseet ovat nauliutuneet minuun! Morsianhan on yleensä se, ketä häissä eniten tiiraillaan. En ollut tottunut olemaan keskipisteenä, joten se oli yllättävän hermostuttavaa, ehkä jopa hieman kiusallista. Ja samalla kuitenkin mukavaa. Ristiriitaista. :)

Morsiuskimpustani pidin mielettömän paljon. Se oli juuri sellainen, millainen toivoinkin sen olevan.

Häät menivät kaiken kaikkiaan kivasti, ja niistä jäi hyvä muisto. Oikeastaan mikään ei mennyt pieleen. "Realistinen" pelkonikaan ei toteutunut: pohdin ennen häitä, että mitä jos jostain kaatuu punaista maalia pukuni päälle. (Mistä se maali olisi voinut tulla?)

Ihanasta hääpäivästä huolimatta nautin kyllä hitusen enemmän siitä päivästä, jolloin menimme kihloihin. Se oli yllättävää (minulle siis), sopivan jännittävää, mutta kuitenkin rentoa. Siitä päivästä pystyin nauttimaan 100 prosenttisesti. Olen muutenkin huomannut, että osaan iloita ja nauttia paljon enemmän yllättävistä ja spontaaneista tapahtumista, kuin suunnitelluista. Jos jotakin on etukäteen tiedossa, osaan kyllä murehtia, analysoida ja huolehtia kaiken pilalle jo etukäteen. :) Lopulta olen varma, että mikään ei takuulla tule onnistumaan, ja yllätynkin sitten taas positiivisesti, että eihän tää nyt ihan pieleen mennytkään. Pessimisti? Varman päälle pelaava, tasaisen turvallinen pessimisti. :)

Niin, häähumua on meille tarjolla tänäkin kesänä. Jo viisi hääkutsua tullut/tiedossa! En ole kyllä ihan varma selviänkö niistä kaikista, varsinkin kun ensimmäiset ovat jo aika pian synnytyksen jälkeen. 

Mites teillä muilla, onko kesähäitä tiedossa, omia tai muiden? :)

Linkitys...

Heips!

Tulin vain nopeasti linkittämään yhdet arpajaiset, joissa on mielestäni aivan ihana palkinto! Ja aika arvokaskin! Arpajaiset ovat Johannan Sisustus Unelmia- blogissa, ja sinne pääset TÄÄLTÄ!

Olen itse asiassa joskus juuri tuollaisesta peilistä haaveillut, joten enpä pistäisi pahakseni vaikka voittaisin sen itse! :P

Tulin juuri lääkäristä, sain uuden antibioottikuurin edellisen jatkoksi. Ja seuraavaksi suuntana on neuvola, jossa tehdään lähete yliaikakontrolliin. 

Jännää, kun mitä vaan voi alkaa tapahtua milloin vaan!

Kohta toivottavasti saan hyppysiini etualalla näkyvän pallon sisällön. :)

Marjamäen pajutilalla

  Marjamäen pajutila avasi ovensa pitkäperjantaina. Siellä on aina ihana käydä! Makoilin koko päivän poskiontelontulehdustani potemassa, mutta illalla oli pakottava tarve päästä tekemään jotakin. 

Pajueläimet toivottelevat asiakkaat tervetulleeksi.

Vanha navetta täynnä toinen toistaan ihanempia huonekaluja:

Houkuttelevia tuoksuja ja saippuoita...

Nämä oli jotakin kylpy"kuulia":

Ja kahvilassa niin houkuttelevia herkkuja, että valintaa tehdessä tulee hiki, varsinkin jos takana on jonoa. :)

Kahvilan katossa roikkuu hauska häkkyrä

Ostoskoritkin on astetta kauniimpia kuin Prismassa. :) Minun koriini päätyi muutama pääsiäiskoriste Ale-korista, tulevia vuosia varten, sekä jotain muuta pientä kirpputori-talosta.

Onneksi iskän kännykässä on Angry Birds. Se auttaa vaivaan kuin vaivaan.

Täällä ei mitään uutta vauvarintamalla. Paitsi että ajatusrakennelmani on muuttunut: tähän asti olen ajatellut, että kun ensin parantuisin flunssasta ja poskiontelontulehduksesta, jaksaisin paremmin synnytellä. Nyt olenkin alkanut ajatella, että ehkä paranisin sitten nopeammin, kun vauva olisi maailmassa ja saisin syödä kunnon tulehduskipulääkkeitä, käyttää nenäsuihkeita ym. Mieli muuttuu, kun mennään yliajalla. :)

Pääsiäistä

Pääsiäinen sen kun jatkuu aina vaan! Ehdinpä siis hyvin toivottaa teille rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä, kun sitä on kaksi päivää vielä jäljellä.

Ja tärkein viimeiseksi: 

:)

Ihme ja kumma: pääsiäismunia on vielä hieman jäljellä! Olen kyllä vahtinut niiden hupenemista, myönnettäköön. Mies tiedusteli, eikö herkut ja koristeet voisi erotella toisistaan. Pääsiäisen (ja joulun) ollessa kyseessä ei kyllä oikein voi. :/ Harmi! Mutta pienet harmit on aina kasvun mahdollisuuksia. ;)

Lastenhuone

Tai siis, "lastenhuone". 

Eli vauvannurkka makkarissa on valmis. :)

Eilinen käytiin miehen kanssa läpi tavaroita (roskiin, kirppikselle, varastoon)

ja huomenna olisi tarkoitus riehua mopin ja rätin kanssa. 

Ja sit se olis siinä. :)

Tämä päivä meni eilisen vuoksi pienen flunssa-takapakin kanssa, mutta toivottavasti huomenna peli jatkuu. Sitten onkin enää sairaalakassi pakkaamatta (ai miten niin jätän viime tippaan?), ja sen jälkeen en keksi enää muuta tekemistä. No, neulomaani vauvanpeittoon voisi vielä virkata reunat. Ja pakastimeen voisi tehdä ruokia valmiiksi. 

Nii, ja Naperolla on pelkästään kumisaappaat!!! Havahduin tähän tosiasiaan tänään. Eli lenkkarikaupoilla pitäisi vielä käydä. Kesäksi on kyllä sandaalit, ja talveksi oli kunnon talvikengät, mutta taas ehti vaihtua vuodenaika niin, että en pysynyt perässä. Just vasta ymmärsin pestä ja pakata talvivarastoon Naperon toppavaatteet, kun hiki virtasi raukalla takin alla. Mutta näin mulle käy aina. Vuosi toisensa jälkeen toukokuussa hikoilen mustan villakangastakkini kanssa, kunnes hoksaan että kappas, nythän on jo kesä.

Toissakesänä makkari näytti tältä:

Nyt muilutettiin hoitopöytä olohuoneeseen, ja makuuhuone täyttyi sängyistä. Mutta on siellä vielä pienet kujat kaikkien meidän sänkyjen välissä, että päästään jotenkuten liikkumaan. :D Tuo vauvankori on muuten kultaakin kalliimpi: isäni koisi siinä vauvana aikanaan, sen jälkeen kaikki sisarukseni ja minä, sen jälkeen lähes kaikki meidän sisaruslauman lapset. Ja varmaan seuraavaksi kierros jatkuu meidän lasten lapsilla. Pitää kohdella koria hyvin, että se säilyisi vielä monta sukupolvea.

                            

Sellasta. 

Äiti tulee huomenna tänne muutamaksi päiväksi, kauhean kiva. Sitäpaitsi, mulla on tosi hyvä ja näppärä äiti! Siskoni oli joku ilta tässä fantasioinut kaalikääryleistä ja puolukkahillosta. Äiti oli soittanut seuraavana päivänä ja ehdottanut, että tulisi kylään kaalikääryleiden kanssa. :D Sisko kysyi, onko puolukkahilloa kanssa. No olihan sitä.

Eli mun pitäisi keksiä nyt joku juttu mistä haaveilla, ja todennäköisesti saisin sen sitten huomenna. Tänään ruokakaupassa mies nappasi kärryyn poikkeuksellisesti myös litran punaista maitoa. Kertoi selitykseksi, että "siltä varalta jos sun äiti tekee vaikka jotain hyvää". 

:D

Kuuntelen tässä samalla Ylen vaalivalvojaisia, niin jännittävää! Nyt pitää laittaa blogimaailma pois, kun alkaa ajatus karata vaaleihin liikaa.

Kivaa viikonalkua Sinulle!

Synnytyssuunnitelma

Mutta ihan ensiksi: tervetuloa uudet lukijat!!!

Kiva kun klikkailitte itseänne lukijoiksi/jätitte kommenttia, niin pääsen "jäljillenne" ja lukemaan myös teidän blogeja. Se on ihan parasta näin mammalomalla. :) Jos olisin työelämässä, tuskin ehtisin ihan niin paljon. Eli juuri sopivaan saumaan. :) Nyt viimeistään kyllä pitäis järjestää se arvonta, mutta en ihan vieläkään jaksa. Tauti pitää tiukassa otteessaan. Tavoitteenani on parantua kuitenkin ennen synnytystä, ettei tarvis sitten siellä ponnistella ja yskiä keuhkon kappaleita samalla...

Huomenna alkaa viimeinen raskausviikko, ja ensi viikolla onkin sitten laskettu aika. Plienee siis luonnollista, että lähestyvä synnytys pyörii mielessä kovasti, enkä sen tähden osaa tännekään oikein muusta enää kirjoittaa. Alan kyllä olla niin valmis!! Jos ei olisi tauti päällä, voisin lähteä synnyttämään saman tien! Nyt olis kuitenkin parempi, ettei ihan vielä käynnistyisi, jotta ehdin parantua. Äiti tulee tänne ensi viikolla muutamaksi päiväksi, ihan vaan minun ja Pikku-Uhmiksen seuraksi. Ihanaa! Mietinkin, että ensi keskiviikko olisi oiva päivä alkaa liruttaa lapsivesiä pihalle. Olisi hoitaja valmiiksi kotona.

Mutta siitä synnytyssuunnitelmasta:

Viimeksi en sellaista laatinut. Ajattelin, että homma menee niinkuin menee, eikä siihen itse voi juurikaan vaikuttaa. Ja niihän se menikin. Säästyin onneksi sektiolta, vaikka vauva oli asentanut itsensä väärään asentoon, ja piti ponnistella hirmu kauan, ennen kuin iso poika tuli pihalle. Lastenhoitajakin kutsuttiin jo hyppimään mahan päälle, kun ei meinannut tulla valmista... (No, ei se siinä ihan hyppinyt..mutta siltä se tuntui!)

No, nyt mulla on sitten suunnitelma, joten ehkä kaikki sujuu tällä kertaa paremmin! Jospa viime kerran ongelmat johtuivatkin suunnitelman puutteesta?

1. TAYS:n kymmenestä synnytyssalista yhdessä on vesiallas- minä saan juuri sen synnytyssalin käyttööni. Ja koska sattuu olemaan niin hiljaista, pääsen sinne jo reilusti ennen kuin edes olisi tarvis. Näin minun ei tarvitse makoilla yksin pitkään siellä alakerrassa verhon takana, minne mies ei saa tulla mukaan ollenkaan.

2. Kellun vedessä. Mies syöttää minulle viinirypäleitä ja vesimelonia, hieroo selkää, ja siemailen DrPepperiä. Sitä AITOA tavaraa suoraan jenkeistä tuotua, tölkistä. 

3. Kuin huomaamatta tilanne etenee siihen pisteeseen, että saan epiduraalin. En siis kärsi supistuksista oikeastaan lainkaan.

4. Ja yhtä huomaamatta saan alkaa ponnistaa. Sitä ennen minulle tuikataan selkäytimeen vielä spinaali, joten ponnistuskin on kivuton!

5. Terve vauva.

6. Päästään jo seuraavana päivänä kotiin.

7. Toivun synnytyksestä täydellisesti kolmessa päivässä.

Aika hyvä suunnitelma mulla, vai mitä? Jos joku lukija sattuu olemaan raskaana eikä keksi parempaa, niin tätä saa toki lainata. ;)

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!!

(Kaikki kuvat haettu googlen kuvahaulla.)

Väriterapiaa

Ei estynyt flunssan tulo tulppaaneita ihastelemalla, kuten edellisessä postauksessa ehdottelin.

Tänään on ollut aika rankka päivä, kun olen kipeänä hoidellut pientä potilasta.

Rankkaa vastata toisen tarpeisiin, kun omat voimat on loppu.

Mutta se kai kuuluu äidin rooliin, sairaslomaa ei näistä tehtävistä saa.

Ympärilläni on ollut tänään kuitenkin paljon kauneutta!

Mummi toi tässä tovi sitten tuliaisiksi helmililjan,

jollaisesta olen jo pitkään haaveillut.

Muutama päivä sitten istutin pääsiäisruohon.

Mielestäni tälläinen "musta" ruukku on myös kaunis;

multa on jotenkin niin vahva kevään merkki!

Mies aavisteli viikonloppuna että tiedossa voisi olla rankka päivä, 

ja toi kaupasta tulppaaneja. Se oli kyllä täydellinen yllätys! Yleensä vähän vihjailen. ;)

Ja samana päivänä yksi ystäväni tuli piipahtamaan kylään,

pöpöistä huolimatta, ja toi tullessaan toisen tulppaanikimpun.

Ylenpalttista! :)

Mielessäni on pyörinyt blogiarpajaisten järjestäminen.

Olen huomannut, että sellainen on täällä blogimaailmassa tapana. :)

En vain ole keksinyt mitään kivaa palkintoa, joten on jäänyt hanke toteuttamatta.

Tänään keksin kuitenkin mielestäni loistavan idean!

En vain yhtään tiedä miten kallis palkinto se olisi, ei mitään käsitystä.

Niinpä täytyykin hieman selvitellä asiaa lisää.

Yritän palata siihen, kunhan paranen. :)

Mukavaa ja keväistä viikkoa kaikille!

EDIT: Linkitänpä tänne loppuun vielä Laapan arpajaiset, joissa palkinto näytti kivalta ja joihin pääsee vielä osallistumaan! Arpaonnea! :) Minulla oli viimeksi: voitin Laapalta kivan itsetehdyn pääpannan.

Galna Dagar

Worked like a magic!

Olin tulla umpihulluksi, kun olin eristettynä kotiin liian pitkän aikaa.

Ensin sairastettiin vatsatautia vuoron perään, 

enkä halunnut juurikaan liikkua tartuttamassa sitä muihin ihmisiin.

Sitten alkoikin kova kuumetauti, joka riepottelee Naperoa edelleen vähän.

(Nyt oma kurkku tuntuu oudolta, mutta en aio alistua!)

Perjantaina soitettiin sitten Naperon kanssa iskä illaksi kotiin raksalta, 

ja minä karkasin hulluille päiville.

En ole niistä menneinä vuosina juurikaan pitänyt. Suuri ihmismäärä on tuntunut ahdistavalta, 

ja lisäksi tuotteiden edullisuus on välillä vaikuttanut vähän keksityltä jutulta. :)

Mutta nyt oli kivaa tulla tönityksi ja tuupituksi;

tuntui vihdoin siltä, että minä ja lapseni ei olla maailman ainoat ihmiset!

Lisäksi tein kivoja löytöjä vaikka rahaa meni alle 30 euroa.

Tytölle ihana Benettonin farkkumekko ensi kesäksi, 

ja valkoiset legginsit alle.

Naperolle Benettonin t-paita.

Äidille huulikiilto...

...ja iskälle luonnollisesti herkkuja. Niitä ei tosiaan ehditty kuvata. :)

Nyt jatkan taistelua ja kieltäydyn sairastumasta! 

Auttaakohan kauniiden tulppaanien katselu flunssan vastustamisessa? :P