Saksijalka

Ihonpuhdistus takana, ja kylläpäs  sattui!

"Aina" kun olen raskaana, minulla menee iho huonoon kuntoon. Näin kävi kun aloin odottaa Naperoa, ja niin kävi nyt taas. Hormoonit, hormoonit.... Joillakin ihmisillä raskaus vaikuttaa ihan päinvastoin, ja iho alkaa oikein kukoistaa. Minulla asia on toisinpäin.  Mutta jostain kumman syystä viimeksi raskaanaollessa kävin pari kertaa kosmetologilla, ja iho pysyi tosi hyvänä varmaan yli vuoden! Nyt taas se hiljalleen on huonontunut tässä raskauden alussa, ja niinpä varasin taas ajan tutulle kosmetologille. Ei se ihonpuhdistus kyllä missään määrin rentouttavaa ole, vaan aika kamalaa! Mutta sen kestää, kun tietää että siitä seuraa hyvää. :)

Raskaushimotukset ovat tällä kertaa olleet terveellisempiä. Viimeksi ei kiinnostanut syödä muuta kuin kebabia, pizzoja, hampurilaisia, ranskalaisia ja muuta epäterveellistä, ja varsin usein lankesin niihin. Nyt kuolan saa valumaan ajatus vesimelonista. :) Kyllä kebab ja muu roina edelleen maistuu hyvin, mutta ei ole ihan yhtä vaikeaa hillitä itseään ja kieltäytyäkin välillä.

Iltaherkkuja hetkiin, jolloin Napero on mennyt nukkumaan.

Saksijalka on palannut! Nukun ihmeellisessä saksiasennossa, enkä oikein pysty nukkumaan ollenkaan jos en saa heittää toista koipeani halki koko sängyn. Olen siis kyljelläni, mutta yksi jalka sojottaa sängyn toiseen reunaan. Tämä tekee parisängystä melko kapean... Niinpä meidän yöt onkin sellaisia, että koskaan aamulla herätessään ei voi olla ihan varma, kuka löytyy mistäkin, vaikka lähtökohta olisi ollut illalla se, että ollaan koko perhe samassa huoneessa. Napero on toistaiseksi ollut vakio ja löytynyt aina häkkisängystä. Muuten täällä on kaikenlaisia variaatioita: mies sohvalla, mies sängyssä, minä sohvalla, minä sängyssä... Yhtenä aamuna herättiin jopa niin, että Naperolla yksin oli käytössään makuuhuone, Mies oli patjalla olkkarissa, ja minä hipsin aamuyöstä perässä olkkarin sohvalle. Syy tuntematon.

Myös levottomat jalat  ovat täällä taas. Onneksi ei vielä kovi pahana tosin. Viime raskaudessa nukkumaanmeno oli yhtä säätöä, varsinkin raskauden puolivälistä eteenpäin: kasa tyynyjä jalkojen alle, kylmää ja kuumaa, hierontaa, vaeltamista, magnesiumia ym ym, ja silti pystyi nukahtamaan vasta aamuyöllä.

Pahoinvointi on tällä kierroksella ollut helpompaa! Viimeksi muistan, että tavoitteena oli harjata hampaat tahnan kanssa edes kerran päivässä, mutta aina en kyennyt edes siihen. Nyt kykenen, enkä edes kyöki. :)

Ja myös korvienväli on toiminut tässä raskaudessa paremmin. Edellinen raskausaika oli paljon hurjempaa mielialakarusellia.

Eniten näiden oireiden suhteen jännittää, miten aikoo käydä niskapillin. Viimeksi se meni aikas pahaksi, eikä siihen auttanut oikein mikään. Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka kökötänkin suuren osan päivässä toimistossa koneen äärellä. Aika helpolla olen siis toistaiseksi päässyt, ainakin verrattuna moniin ongelmiin, mitä raskauksissa voi monilla odottajilla olla. Nostan hattua niille, ketkä joutuvat taistelemaan kauhean raskauspahoinvoinnin, raskausmyrkytyksen, tai vuodelevon kanssa!

Vauvalla on muuten työnimi, jossa ei ole mitään järkeä. Hedelmäsokeri. Hö. Ihan idiootti nimi, mutta ei me päästä siitä enää eroon... :)

Habitukseni

Hiustenväri: ruskea

Silmienväri: vihreä

Ihonväri: harmaa

Kasvohoito: varattu

Hammaslääkäripalkinto

Jonotin puolisentoista vuotta YTHS:n hammastarkastukseen, ja kun lopulta pääsin sinne, suustani löytyi hevosenpään kokoisia reikiä. Ei ollut tullut mieleenikään esim. mennä yksityiselle, koska mitään vaivoja ei ollut. Juurihoitoja on nyt tehty kesäkuusta asti, ja ne toivottavasti loppuvat tämän vuoden puolella!

Tällä kärsimyksellä on ollut kuitenkin sellainen hyvä puoli, että olen alkanut päästä eroon hammaslääkäripelosta! Se on ollut ihan aitoa, vaikka ehkä naurettavaa. Pienenä minulla roikkui yksi irtoava maitohammas enää pienen ikenenretaleen päässä, ja kun hammaslääkäri nyppäsi sen pois, pyörryin. Viisaudenhampaiden poistoja jännitin vatsa kipeänä, ja sitä rataa.

Nyt tää alkaa olla jo aika rutiinia! En enää varsinaisesti jännitä. Ja kun sattuu, osaan jo jopa koittaa hiukan rentouttaa kroppaani, etten makaa siinä piinapenkissä kuin hikoileva jääpuikko.

Mutta silti, tuumasin tässä äsken suihkussa ollessani, että puoli vuotta kestänyt juurihoitoputki olisi kiva lopettaa jollakin "palkinnolla". :D

Käsilaukku ehkä? Minulla on käytössä tasan yksi laukku, musta, H&M:ltä jonakin vuonna ostettu, joka jo alkaa rispaantua. Sitä paitsi olen kuullut, että hienoilla naisilla voi olla parikin hyvää käsilaukkua? Vaikka yksi ruskea, ja yksi musta? Vuitton ei aio meidän rahoja saada, koska tuntuu hyödyllisemmältä pistää nekin roposet maalipurkkien, kaakeleiden tai vaikka kiukaan ostoon. Mutta jotain halpaa ja kaunista, käytännöllisyydestä viis tällä kertaa! :) Tai ehkä sitä voisi ostaa yhden käytännöllisen, ja yhden turhemman? ;)

Tähän laukkumaniaan minut varmaankin inspiroi Remonttihiiri.

Joku marraskuun lauantai voisi olla sopiva päivä mennä kaupoille. Siihen voisi yhdistää kivan lounaan, ja päälle viineri-kahvit... Sitä odotellessa!

Kamalan viikon mahtava viikonloppu! P.s. Meillä on lattia!!

Ensin se kamala viikko: Mies oli yötämyöten raksalla. Kirjaimellisesti. Pahimmillaan palasi kotiin aamulla kolmelta, nukkui hetken ja meni töihin. Ai miksi tämä oli kamalaa myös minulle? Siksi, että loppuviikkoa kohti en saanut enää itsekään nukahdettua ennen kuin Mies oli kotona, jostain kumman syystä. Alitajuista huolta, kenties? Eli yöt oli todella lyhyitä, ja päivät todella pitkiä.

No joo. Loppuviikkoa kohti olinkin jo ihan itku kurkussa, kun olin niin väsynyt.

Rakentamista valon nopeudella?

Sitten alkoi viikonloppu. :) Perjantaina sain levätä töiden jälkeen, Mies hoiteli Naperon nukkumaan ja teki lättyjä meille! Lauantaina nousi Naperon kanssa aamulla, minä sain nukkua melkein yhdeksään. Pääsin jumppaan Elixialle, ja sitten huristeltiin koko perhe yhdessä kylään anoppilaan. Oli huippukivaa nähdä appivanhempia, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa paljon!

Sunnuntaina mentiin kavereiden kanssa syömään Hookiin, ja sain pitkään unelmoimiani kanansiipiä Texasin Petellä. :P Ja illalla pääsin taas Elixialle! Lisäksi sekä lauantai, että sunnuntai sisälsi mulle päiväunet, mikä on nykyään harvinaista herkkua.

Nyt alkaa (jatkuu) Miehen ylistysosio, ne keillä on herkässä kyökkäysrefleksi voivat lopettaa lukemisen tähän. :)
Mutta mietin vain, miten kiltti toinen voikaan olla! Tuskinpa minä nimittäin täällä ainoa väsynyt olin viime viikon jäljiltä? Tuollainen käytös on jotain sellaista, mikä on mulle itselle hirveän vaikeaa: venyminen väsyneenä niin, että antaa toisen levätä. Suoraan sanottuna, minusta ei taida olla siihen ollenkaan. No, kyllä minäkin viikonlopun aikana toin korteni kekoon tekemällä aamupalaa ja pesemällä pyykit sun muuta, mutta kyllä tän viikonlopun saldo jäi mulle plussalle niin paljon, etten osaa asiaa sanoin kuvata! Täytyisi joskus korvata tämä, mutta se aikoo olla vaikeeta. Väsyneenä siis.

Pitäisi kai sanoa kiitos appivanhemmille, kasvatitte hyvän miehen!

No, se siitä. Meilläpäin ei olla totuttu liikaa kehumaan, "ettei ylpisty!" :D Nyt ei ensi viikon haasteet tunnu liian pelottavilta. Työt, illat kaksin Naperon kanssa, ja huomisen kidutus hammaslääkäri ja juurihoito....eiköhän niistä selvitä!

Lattialämmityksen jakotukki. Sitä Naperon kanssa ihmetellään tossa.

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että miten tosta lattiasta oikeasti saa ihan tasaisen? Ja kaikki kylppärin kaadot sun muuta... Siellä oli ammattilaiset hommissa, ja Mies kertoi että ne lauloi töitä tehdessään "Ota löysin rantein, älä jännitä..." 

Sillä asenteella alkavaan viikkoon siis.

Raksa- ja muita kuulumisia

Siirsin juuri kamerasta kuvat koneelle ja huomasin, että onhan sitä kaikkea kivaakin tullut syksyllä tehtyä pelkän raatamisen lisäksi. :)

Naperon naisystävät juhlivat edelleen.

Äiti vei Vohvelikahvilaan jonkun lauantain kunniaksi

Ja toisena lauantaina mentiin eväskorin kanssa iskää katsomaan raksalle.
 Äiti söi eväistä suuren osan...

Oli se totta mitä mies on puhunut, onhan meillä järvimaisema!
Kiipesin katolle katsomaan sitä.
Harvemmin sitä vaan varmaan tulee katolla oltua ja maisemaa ihailtua...

Välillä maataan repo-rankana ja kerätään voimia

Kyllähän me ollaan yhdessäkin aikaa vietetty!
Tamperepäivänä mentiin jahtaamaan ystäväperheen kanssa lettuja Tallipihalle.

Letut oli loppu, ja jahti jatkui Laukontorille.
Sieltäkin oli letut loppu, ja lopulta päädyttiin uuteen Vohvelikahvilaan.

Rajasin ystävät pois, kun en ollut varma haluavatko esiintyä täällä.

Maistui!

Ja vielä viimeisimmät uutiset. :)

Olen paljon pohtinut arkea viime aikoina ja sitä, millaista se aikoo olla seuraavat x vuotta. Ajatus töistä, ruokakassien raapottamisesta, hoitopaikasta ym, on tuntunut aika rankalta. Mutta nyt kun miettii syksyä taaksepäin, niin onhan se arki PALJON muutakin! Onneksi!