Kesäprojekteista syysprojekteihin

Mulla on lähtenyt tää homma niin sanotusti nyt vähän lapasesta.

Ostan koko ajan uusia lankoja, ja aloitan uusia töitä.

Omasta päästä ja blogeista tulee jatkuvalla syötteellä uusia, houkuttelevia ideoita!

Kesäprojektinani oli lukeminen, kuten yleensäkin. Luin Anni Blomqvistin kirjoittaman 

Myrskyluodon Maija- kirjasarjan, ja  Annika Thorin kirjat Saari meren keskellä, Lumpeenkukkalampi, Meren syvyyksissä ja Avoimille vesille. Suloisia kirjoja lukea, vaikkakin hieman lapsekkaita. Thorin kirjathan ovatkin nuortenkirjoja, mutta luin kun joku suositteli. Kirjailija on saanut myös useita palkintoja kirjoistaan, joten halusin tietää mistä puhutaan. :)

No, sitten tuli syksy ja käsityöinnostus. Yleensä olen vain kutonut sukkia ja tehnyt muita simppeleitä juttuja. Syyskuussa sain ystäviltä 30-vee lahjaksi virkkuukoukun ja virkkausoppaan, ja valtava into virkata lapsille päiväpeitot roihahti kunnon liekkiin. Isoäidinneliö oli suhteellisen helppo oppia. Aluksi ajattelin, että teen molemmille valkoiset peitot, mutta sitten näin Kaunis pieni elämä- blogissa virkatun peiton väreillä vaaleanpunainen, valkoinen ja beige, ja ostin justiinsa samanväriset langat. 

Esikoisen peittoon korvaan tuon vaaleanpunaisen -yllätys yllätys- vaaleansinisellä. Miten mielikuvitusrikasta! ;)

Rauhoittavaa puuhaa.

Tästä käsityöbuumi tänäkin syksynä kuitenkin lähti, sukista ja tumpuista:

Tässä allaolevassa kuvassa on elämäni ensimmäinen tumpputekele, tältä syksyltä sekin. Siitä tuli niin kapea, että voin kertoa ettei mahdu edes vauvalle! Poika yritti kiskoa sen käteensä, ja totesi että "tiukka"!

Kesken on myös vauvantumput...

...ja samaan syssyyn aloitin kaulurin neulomisen helmineuloksena. Lanka on kuitenkin niin ohutta, että en tiedä pitäisikö purkaa. Kauluri akryylilangasta nelosen pyöröpuikoilla? Menee vähän kauemmin aikaa kuin paksusta langasta kasin puikoilla. :)

Ja sitte. Aloin myös virkata tänä syksynä paitaa itselleni Kalastajan vaimon ohjeen mukaan.

Aloin vaan tehdä niin tiheää tuosta verkostani, että en oikeen tiiä... taitaa tulla melkoinen haarniska tästä. :/ Mutta elämäni ensimmäinen villapaita/neulepaita, joten annettakoon anteeksi. Tylsää vaan jos joutuu purkaan kovin ison työn.

Ja mistäkö minä revin ajan näille käsitöille? :) Sen jälkeen kun olen saanut lapset illalla nukkumaan, alan silmät ristissä nyplätä näitä hommia. Ja arvatkaa kuka on väsynyt ja kiukkuinen aina seuraavana päivänä? Ja arvatkaa kenen koti alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, kun kukaan ei enää juurikaan siivoa täällä? Mutta mulla on tässä sellainen teoria, että kaikki mitä kotona päivän aikana saa tehtyä, raukeaa jotenkin kummasti tyhjiin, ja kaiken saa aina alkaa alusta. Pese pyykit, kuivaa pyykit, viikkaa pyykit, vie kaappiin, kerää lattialta, pese pyykit, kuivaa pyykit, viikkaa pyykit, vie kaappiin... Ja niin pois päin. Se on joskus turhauttavaa, ja siksi onkin kiva tehdä toisinaan jotain, mistä näkyy joku jälki seuraavanakin päivänä. Ellei sitten joudu purkaan. ;)

Kokeilin käsitöitä myös lasten hereilläollessa. Pienempi söi lankakerääni, isompi käytti sitä jalkapallona. Parempi siis valvoa ja tehdä käsitöitä vasta kun lapset nukkuu, ihan vaikka kiukun voimalla. Todellisuudessa käsityöt edistyy h-i-t-a-a-s-t-i, koska suurin osa illoista menee sohvalla rötköttäen, televisiota katsellen ja suklaata syöden.

Seuraavaksi haluaisin tehdä mustan kaulurin, beigen kaulurin ja valkoisen kaulurin, sekä virkata koreja, joita on monissa blogeissa ja kaupoissa näkynyt. En ole vielä päättänyt, saanko pidettyä itseni kurissa ja tehtyä nämä ensin loppuun, vai menenkö taas lankakaupoille. Ainahan sitä voi mennä vaan katselemaan...

Mutta nyt asiasta lasten nukkumaanlaittoon, heippa ja kivaa alkavaa viikkoa teille! Olkoon se runsaskäsitöinen ja vähäsuklainen meille!

Baby Shower- vauvasuihku

Järjestettiin kälyni kauniissa kodissa vauvajuhlat kahdelle sukulaiselle, joilla on lasketut ajat kahden päivän välein. Heillä on sattunut ultratkin olemaan aina peräkkäin, joten tuntui asiaankuuluvalta järjestää myös yhteiset juhlat. Tässä muutama kuva kekkereiltä. (Harmi muuten, kun en tullut kuvanneeksi kälyn ompelemia verhoja! Ne oli aivan ihanat! Vanhoista paidoista (siis todella vanhoista!) oli leikattu etumukset, ja ommeltu niistä verhot. Valkoiset, "paidankauluksista" pitsiset, tosi hauska idea! Mutta joo, ei niistä sen enempää, kun ei tullut kuvaakaan napattua.)

Oli ohjelmaa, lahjoja, kipsimahojen tekoa.

Herkkuja, suolaista ja makeaa.

Tiedättekö, kun on niitä ihmisiä jotka tulevat nyyttärikekkereihin omat ihanat leipomukset ja väkerrykset mukanaan? Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka poikkeavat kaupan kautta ja tuovat jotain valmista? Minä kuulun niihin jälkimmäisiin. Ehdottomasti. Nyt minulla oli kuitenkin haaveena edes tämän kerran tehdä itse jotakin, mieluiten sellainen kakku, millä olisi maha ja rintamus, ja kermavaahdosta ja erilaisista koristeista tehty paita päällä. Vähän niinku tässä Kaunis pieni elämä- blogin postauksessa. Arvatkaa teinkö??? :D Minä leipomassa kahden lapsen kanssa, joista toinen vielä kipeänä....ei tapahtunut. Sitten näin kuvan vesimeloniin väkerretystä hedelmäsalaatista. Sen minä sain aikaan! Ja siitä tuli minusta tosi söpö! 

Idea ei siis ollut vähäisimmissäkään määrin omani, mutta ei se mitään. Toi on tosi helppo tehdä, ei tarvita kuin hedelmiä, nauhaa ja nuppineuloja. Ai niin, ja tässä tapauksessa myös hammastikkuja; kaupassa ei ollut kokonaista vesimelonia, joten koversin kaksi puolikasta ja kiinnitin ne hammastikuilla toisiinsa. 

Vaipan mallisia servetteja, sisällä karkkitutti jokaiselle.

Käly oli ostanut tapettiin sopivia ihania ruusuja.

Vauvajuhlissa oli mukana myös pari vauvaa- asiaankuuluvaa, eikö? Omallani oli päällä äitini muinoin 60-luvulla tekemä paita. Kutsun sitä kotitalouspaidaksi, koska se on tehty kotitalouskoulussa. (Vai oliko se jo silloin kotitalouskoulu? Luulen, että teollisuus...joku kumma kuitenkin.) 

Ilta päättyi savusaunaan, oi se oli ihanaa! Kiitos vielä kaikille osallistuneille, jos satutte tätä lukemaan. :)

Lauantai-illan huumaa

Niin ne lauantain treffit. Jos joku osaisi arvata missä ne vietettiin, voisin luvata palkinnoksi vaikka kaiken omaisuuteni. :)

Jäteasemalla. Tai sieltä me aloitettiin. Paikan tuoksu loi ihan omanlaistansa atmosfääriä meidän romanttiseen kaksinoloon. Peräkärry oli täynnä raksajätettä, joten jäteasemalle oli suunnattava ekaksi tyhjentämään kärry. Sitten huristeltiin Arnoldsin donitsien ja kahvien kautta tunnin ajomatka anoppilaan, jonka navetan yläkerrassa on ollut säilytyksessä meidän lasten sängyt.

Harmi vaan, joku lintuperhe oli päättänyt tehdä pesänsä navettaan. Ja harmi vaan, koko suuresta yläkerrasta perhe oli valinnut tehdä kotinsa juuri sänkyjen yläpuolelle. Kakkaa oli aika hurjasti, samoin höyheniä ja yksi munankuori. :) Onneksi suurin osa lintuperheen käymäläjätteestä oli laskeutunut sängyn pohjalevyjen päälle, jotka ovat irrotettavia, eikä lakattuja. Ne me pestiin mäntysuovalla ja painepesurilla. Pesuri kuori hieman puulevyjen pintaa, joten käymäläjäte lähti pois syvältä asti. Lakkapintaisiin kohtiin pesuria ei tietenkään olisi voinut käyttääkään, joten hyvin oli lintuarkkitehti suunnitellut WC:n sijainnin. Kiitos siitä hänelle.

Muut osat sängyistä pestiin miedolla mäntysuopavedellä ja pehmeällä harjalla. Ja kuivattiin huolella.

Illan tullen oli projekti valmis ja treffit päättyivät. Nyt meillä on täällä kaksion olohuoneessa kuivumassa kaksi puusänkyä. Eli voin kertoa, että ahtaus on lisääntynyt. Mutta kohta vauvankori lähtee siskolleni, joka saa vauvan marraskuussa, meidän vauva siirtyy esikoisen häkkisänkyyn, ja esikoinen siirtyy sitten tähän 1800-luvun puolelta olevaan lastensänkyyn. Toinen sänky viedään raksan yläkertaan turvaan linnuilta, lämpimään tilaan säilytettäväksi ja vauvan kasvua odottamaan. :) Se on näissä sängyissä kivointa, kun niitä voi venyttää lapsen kasvaessa. Ottaa vaan päästä kiinni ja vetää. Ei siis lapsen päästä, vaan sängyn.

Suunnitelmani on, että nyt kun lapset ovat pieniä, heille tulee yläkertaan yhteinen leikkihuone, ja yhteinen nukkumishuone. Sen saa kivasti sisustettua, kun sinne tulee samanlaiset sängyt kummallekin. Virkkaan myös molemmille isoäidinneliöistä päiväpeitteitä, toiselle valko-beige-vaaleanpunaista, toiselle valko-beige-vaaleansinistä. Valitsin sellaiset päiväpeitteet, koska lasten ja sänkyjen venyessä voin virkata aina uusia rivistöjä ja kasvattaa näin myös päiväpeitteitä! Kätsyä. :)

(Kun vaan ehtis ja sais aikaiseksi.)


Mutta nyt mä lähden lasten kanssa mummulaan pariksi yöksi syyslomaa juhlimaan. OIKEIN hyvää syyslomaa teille keillä sellainen sattuu olemaan!

Jotain ihan muuta

Takaisin linjoilla, lainakoneella. :)

Perjantai-ilta oli mulle jotain ihan muuta! Kaksikymmentä nopeinta Magicpoksin lukijaa pääsi mukaan Vilan ja kyseisen blogin lukijailtaan Vilan liikkeeseen. Kokeilemaan vaatteita, syömään vähän herkkuja ja niin edespäin. Kaupan ovet suljettiin tavallista aikaisemmin, ja kolme myyjätärtä kiikutti meille naisille vaatteita kokeiltavaksi. Minulle oli ihan uusi kokemus se, että joku pohtii mikä minulle sopisi päälle, ja tuo koppiin sovitettavaksi vaatteita. Ostan lähes kaikki vaatteeni eräästä ruotsalaisesta vaateketjusta :) joka toimii itsepalveluperiaatteella ja on varsin edullinen. Mutta nyt myyjä kiersikin pitkin kauppaa ja etsi minulle sopivia vaatteita! Se oli oikeesti tosi kivaa, koska sain sovitettavakseni kaikkea, mitä en itse ikinä olisi tullut koppiin vieneeksi! Ja yllätys yllätys, ne sopi ihan kivasti!

Sanoinkin kassalla lähtiessäni (joo, pakko oli mennä kassan kautta, kun allaoleva valkoinen paita ja beige toppi halusivat muuttaa kotiini asumaan...) että Vila sai ainakin yhden uuden asiakkaan tuona iltana. :) Seuraavan kerran kun tarvitsen jonkin vaatteen, aion marssia kauppaan, esimerkiksi juuri Vilaan, ja sanoa myyjälle, että vaatetakko mut? :) Tulos on erilainen, ja taatusti hienompi kuin mihin itse pystyn! Kroppani on lastensaannin jälkeen muuttunut aika paljon, eikä aikaisempi tyyli (eli tiukat farkut ja tiukka paita) enää näytä kovin hyvältä. Mutta kivoja vaihtoehtoja on vaikka miten paljon!

Oli mukava viikonloppu: mies palasi työkeikalta kotiin ja mummukin oli käymässä yökylässä, jotta pääsin noihin perjantain kekkereihin. Ja lauantaina oltiin taas treffeillä miehen kanssa, mitä eksoottisimmassa paikassa...

Kivoja viikonlopun jämiä teille!

Tietokone + maito =

Ei hyvä. Ei ollenkaan. Esikoinen sai jonkun kiukkukohtauksen, kaatui tahallaan ruokapöydässä maitolasinsa, ja kuinka ollakaan, se kaatoi suoraan tämän mun läppärin päälle. Konetta on nyt purettu, tiskattu, kuivatettu, koottu...ja huonosti pelittää. Eli tulin vain kertomaan, että tiedossa on puolipakollista blogitaukoa. Ja muutenkin tietokonepaastoa... Kirjoittaminen on nimittäin niin takkuista, hiiri menee minne tykkää, sivut sulkeutuu ihan yhtäkkiä ym, niin tästä vähän menee se ilo tästä touhusta.

No, meillä on nyt keskusteltu paljon mikä on "tahallaan" ja "vahingossa" ero. Demonstroin pojalle jopa, miltä näyttää kun kaataa lasin tahallaan, ja miltä näyttää kun lasi kaatuu vahingossa. Luulen että poika ymmärtää nyt eron. :) Ja ihanan rehellisesti kertoo kolttostensa jälkeen onko ne tehty tahallaan vai vahingossa, vaikka tietää että "tahallaan" tehdyistä seuraa time-out soo soo tuolissa, sekä mahdollisesti jonkun lelun eliminointi hyllyn päälle. (Jos esim painavaa lelua heitellään vauvan pään vieressä tahallaan.)

Tai sitten se ei vielä yhtään hoksaa mitä kumpikin termi tarkoittaa, ja käyttää niitä ihan miten sattuu. :D

Toivotaan, että saadaan kone kuntoon suht pian. Uutta ei nyt voi ostaa, kun pitäisi mennä tapetti- ja kaakelikaupoille. (Tuossa edellisessäkin sanassa taistelin hyvän tovin, että sain tuon kirjaimen i mukaan tohon kaakelikaupoille- sanaan.) Mutta kysymys kuuluu: MITEN KOTIÄITI VOI PÄRJÄTÄ ILMAN FACEBOOKIA? Pitääkö tässä alkaa iltaisin mennä ajoissa NUKKUMAAN??

Tähän loppuun haluan kuitenkin taistella vielä kuvat ja vastaukset Lealeijonalta ikuisuus sitten saamaani haasteeseen. Siinä oli tarkoitus etsiä vuoden takainen kuva itsestäni, sekä tuorein kuva, ja haastaa kolme bloggaria tekemään samoin. Joten tässäpä ne:
                                                             

Vuosi sitten otetussa kuvassa olen lähdössä kaverin 50-luvun teemabile synttäreille. En vain onnistunut saamaan itsestäni 50-lukuisen näköistä. Olisi pitänyt tutustua sen ajan vaatteisiin ja kampauksiin enemmän. Vauva on tuolla keltaisen mekon alla jo kasvamassa hyvää vauhtia, ja uudemmassa kuvassa sitten jo mukana. Viereinen kuva ei nyt ole ihan viimeisin, viimeisimmät on vielä kamerassa. Ja joutuisin ennenaikaiseen hautaan, jos nyt koittaisin niitä tälle koneelle siirtää.... Olen muuten vahingossa laittanut kameraan jonkun päivämääräasetuksen, enkä ole vielä jaksanut selvittää, miten sen saa pois.

Tämä haaste taitaa minulta jäädä nyt laittamatta eteenpäin (kuten jäi vahingossa muuten edellinenkin haaste!), kun tuntuu liian työläältä alkaa avata uusia sivuja ja kopioida osoitteita. Kopiointi ei nimittäin enää onnistunut! Joten menen ripustamaan pyykkejä ja odottelemaan parempia tietoteknisiä aikoja!

Hyvää viikkoa kaikille! Olkoon se vähäsateinen ja aurinkoinen, niin päästään ulos. :)