-kotiäidin henkireikä, pakopaikka tiskien ja pyykkien ääreltä. Sisustusta,
talon rakentamista, lapsiperhe-elämää. Arkea, juhlaa ja haaveilua.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Mieletön päivä!

Meillä oli maanantaina ihan mieletön päivä! Hyvällä tavalla mieletön. :)
Osallistuttiin joskus aikanaan Kannustalon Koti-iltaan yhdessä ihanassa Aurora-kodissa, kun pohdimme olisiko se juuri se paketti, mikä mekin halutaan. Osallistumisesta saimme palkaksi sisustussuunnittelupäivän Helsingissä. Ja sitten asia ikään kuin jäi...minulle tyypilliseen tapaan hoitamatta ja roikkumaan. :) Vasta nyt sain aikaiseksi ja soitin Kannustalon kanssa yhteistyötä tekevälle sisustussuunnittelija Henna Ahoselle, että "olisiko vapaita aikoja, ei mitään paineita mutta heti tai kohta"? :) Henna sitten vinkkasi, että voisin pirauttaa hänen kollegalle Milla Alftanille, ja Millan kalenterista löytyi ensimmäinen vapaa aika viikkoa ennen Hennan ekaa vapaata aikaa, joten Millaan sitten päädyttiin.

Lähdössä, odotukset korkealla :)

Päivä oli hurjan tehokas! Ehdittiin käydä oikeastaan koko alakerta pikaisesti läpi. Vein mukanani yhden keittiönkaapin oven, palan kattoa ja lattiaa, leikekirjan johon olen keräillyt sisustuslehdistä kuvia jotka miellyttävät silmää, ja vähän sitä sun tätä muuta. Valittiin Millan kanssa seinien maalaamista varten yhteensopivat sävyt niistä väreistä, joita halusin. Käytiin läpi meidän valaistussuunnitelma, ja oli mukavaa huomata miten monta kohtaa olimme saaneet jo suunniteltua hyvin. (Hyvä kulta!) Lisäksi saatiin muutama vinkki, miten valaistusta voisi vielä parantaa.


Tämän tapetin valitsimme ruokailutilan taakse tulevalle seinälle. Tapetin takan on maalit, joita alakerran maalaamisessa tullaan käyttämään.

Alkupäivä oltiin Millan toimistolla Töölössä. Loppupäivästä lähdettiin liikkeelle, käväistiin lounaalla ja tapettikaupassa, ja loppuaika vietettiin Laattapisteen showroomissa. Olin pitkään ihan eksyksissä, ja hipsin ballerinoissani Millan perässä kaakelihyllyjen välissä osaamatta tarttua oikein mihinkään. Nähtävää oli niin paljon! Lopulta aloin päästä hommasta jyvälle, ja napsia itsekin esille kaakeleita, jotka olivat minusta kauniita.

Showroomilla. Siellä hoitui niin ruokkimiset, kuin kakkavaipatkin. :)

Pitkään ja hartaasti katseltiin ja suunniteltiin, eikä mikään erityisemmin sytyttänyt. Sitten kun olin ruokkimassa vauvelia, Milla toi nähtäväkseni nämä kaakelit pesuhuoneen seiniä varten, ja siinä se oli. :) Näistä vaaleista, isosta ja pienestä, rakennellaan seinät. Lattialaattaan tykästyimme molemmat Millan kanssa heti sen nähdessämme, mutta oikeaa sävyä ei meinannut löytyä. Lopulta löysin tämän, ja se sopi Millan valitsemiin seinälaattoihin kivasti!


Aito oikea kivi olisi aito oikea kivi, mutta saatiin huomata että hinta oli kyllä aika hurja! Niinpä mietittiinkin, että tuota pientä aidosta kivestä tehtyä mosaiikkia joka sopisi hienosti muihin kaakeleihin, voisi laittaa suihkujen taakse kapealle alueelle tehosteeksi. Hinta pysyisi kurissa, ja koska suihkuhuoneemme on "monikulmainen", tällainen tehoste sopisi kivasti kahden suihkun taakse.


Ja sitten, kaikki mun suunnitelmat sai ihan uudentyylisen käänteen, kun näin tämän:


Tätä mustavalkoista kaakelia tulee meidän alakerran WC:n lattiaan. Siellä se oli hyllyssä, ja hyppäsi silmääni, enkä voinut vastustaa. Omituista, ei kuulu ollenkaan omaan varovaiseen hillittyyn tyyliini. Tätä lattiaan, valkoinen puolipaneli, mutta mitä sitten? Siihen tyssäsi oma mielikuvitukseni, mutta Milla jatkoi siitä: yläosaan musta-valkoraitaista tapettia, jota pehmentämässä voisi olla hieman hopeaa. Ja hopeanvärinen peili seinään. Avot. Ensimmäinen meidän kodin huone, jonka osaan nähdä sieluni silmin! En tiedä kuulostaako tämä teistä kauhealta (?) mutta lupaan teille, että siitä tulee hieno!!! Ehkä vielä hopeinen kynttilänjalka johonkin hyllylle, ja vesilasiin pesualtaan reunalle joku kirkkaan punainen dramaattinen kukka. Tapetti vain puuttuu vielä. Kiersin tänään kolme rautakauppaa, mutta sitä ei vielä löytynyt. Onko kukaan teistä nähnyt minun tapettiani missään?

Pikkukaveri käyttäytyi todella mallikkaasti koko päivän.
Isompi kaveri vietiin serkun luo leikkimään mummin ja tädin kanssa. :)

Tätä suosikkiani josta kirjoittelin jo aiemminkin päätettiin laittaa yläkertaan meidän makkariin, sitten kun sinne asti päästään. Erilaisiin tekstiileihin, vuodevaatteisiin, peittoihin ja huopiin, saa hienosti napattua värejä tuon tapetin sävyistä.


Alakerran kirjastohuoneen kaikille seinille päätettiin laittaa jotakin tällaista hillittyä raitaa:



En vain ole vielä osannut päättää haluanko kapeampaa vai leveämpää raitaa. Luultavasti kapeampaa. 

Minä olen hirveän epävarma sisustaja, en ole koko projektimme aikana uskaltanut luottaa itseeni oikein ollenkaan. Tästä sisustussuunnittelupäivästä teki erityisen hienon se, että tuo asia jotenkin muuttui vähän. Kai se oli vain niin rohkaisevaa huomata, että en ollut ihan metsässä omien suunnitelmieni kanssa. Ammattilaisen antama positiivinen palaute teki ihmeitä.  Lisäksi oli niin kivaa huomata, miten hienoja ideoita mieheni oli päässään haudutellut, ja intoutui kertomaan niitä julki. 

Tällaista hypetystä tällä kertaa. :) En minä vieläkään mikään itsevarmuuden ruumiillistuma ole, mutta ainakin hippusen tuli sellaista sisäistä varmuutta tähän touhuun, ja sen myötä paljon parempi mieli viedä projektia eteenpäin. 

Jos joku tarvitsee sisustussuunnitteluapua, voin suositella Millaa lämpimästi. Hänen kotisivullaan oleva teksti "Perehdyn jokaiseen projektiini aina täydellä sydämellä ja intensiteetillä " ei ole huiputusta. :) Kahdeksassa tunnissa ehdittiin todella paljon ja päivästä jäi hyvä mieli. :)

perjantai 23. syyskuuta 2011

UUSI PÄÄ

Ei, en käynyt kampaajalla. 
(Tai kävin, mutta siitä on jo tovi aikaa.)
Minä nukuin! Nukuin klo 23-05 niinkuin normaalit ihmiset, ja vielä senkin jälkeen torkkumalla. 
Tuntuu ihan kummalliselta. Tälläistäkö se on, kun on suht koht normaali?
Otin maitoa talteen pulloon, (en halua tässä yhteydessä käyttää sanaa "lypsää")
ja mies hoiti vauvaa viime yön eri huoneessa. Hienosti meni!
Meillä on nimittäin viime viikot ollut melkoista yöhulinointia, 
pikku-neiti haluaa hörppiä maitoa tämän tästä. 
Tätä pitää yrittää vielä toisenkin kerran!

Sitten asiasta tunnustukseen. 


Sain Mialta Willa Oliviasta tunnustuksen tovi sitten. Kiitos Mia, ja myöhästyneet synttärionnittelut muuten sinulle! Tarkoituksena on kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. 
Onpas hankalaa! Pohdin pitäisikö kertoa jotakin syvällisempää, vai ihan pintaliitoa vain.
Lopulta päätin, että kirjoitan kahdeksan ensimmäistä asiaa, mitä mieleeni pälkähtää.

1. Tykkään juhlimisesta; häistä, syntymäpäivistä, ihan mistä vaan! Minusta on ihanaa pukeutua hienosti, meikata, suihkasta hajuvettä, tehdä pojalle vesikampaus jne. Mutta yleensä ennen jokaisia juhlia lähtötilanteessa myös hermostun: tulee liian kuuma, pelkään että myöhästytään jne. Yritän oppia siitä pois.

2. Haluaisin aina olla muutaman kilon kevyempi, painoin oikeastaan mitä vaan. :) Aina sitä kuvittelee, että olisi kauniimpi ja onnellisempi, jos olisi vielä ihan vaan vähän kevyempi. Anoreksiapelkoa ei kuitenkaan kohdallani ole, koska herkut ovat niin lähellä sydäntä.

3. Olen intohimoinen siivoaja, ja silmiä välillä raastaa kun en tällä hetkellä pysty enkä jaksa. Muutenkin lastensaannin ja rakentamisen aikaan on ollut pakko oppia joustamaan sen asian suhteen.

4. Minulla on kolme ihanaa kummipoikaa, ja kannan jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän saan aikaiseksi heidän elämäänsä panostaa. Vanhin heistä on jo kasilla, aika livahti käsistä! 

5. Olen kristitty, ja se on minulle tärkeä asia.

6. Olen aina ajatellut, että pian alan syödä enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Olen nyt 30 vuotta, enkä ole vieläkään aloittanut. Ehkä ensi vuonna?

7. Haluaisin joskus päästä jonkun suuren luokan tähden konserttiin! En ole koskaan ollut sellaisessa, ajatelkaa! 

8. Huh, nyt alkaa jo mielikuvitus loppua... Haluaisin joskus elämässäni päästä johonkin auttamaan lapsia, jotka kärsivät syystä tai toisesta. Viime aikoina sydäntäni ovat riipineet erityisesti tyttölapset, jotka ympärileikataan. :( Ehkä se johtuu Aavikon kukka nimisestä elokuvasta, joka sai minut itkemään vuolaammin kuin useimmat muut katsomani elokuvat. Monet asiat menevät erilaisen kulttuurin piikkiin, mutta ympärileikkaus ei mene siihen mitenkään. Se on yksiselitteisen kauheaa. 

Näihin kepeisiin tunnelmiin lopetan tämän päivän postaukseni. :D 
Ai niin, lisäilin muutaman blogin tonne blogiluettelooni. LealeijonaWilla Olivia ja Kaitaliina ovat blogeja joita olen jo pitkään lukenut, mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä tuonne listaani. Muitakin sellaisia blogeja on, koitan lisäillä vähän kerrallaan aina kun aikaa löytyy. :)

Ja se on nyt perjantaiehtoo! Meillä on nakkia ja ranskalaisia, Shrek 4 ja leffakarkkia. Ja yksi niistä kolmesta kummipojasta. :)
Hyvää viikonloppua!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kaakaopurkki x2

Mistäs pitikään jatkaa?
Siitä kai, että mies palasi työmatkalta perjantaina, kipeänä, ylläri ylläri.
Siinä vaiheessa todettiin, että nyt pakataan auto, ja ajellaan mummilaan.

Siellä me sitten levättiin, ajeltiin vähän mopoo...

Oltiin niin sanotusti nollat taulussa koko perhe...



Ja mummi hoito enemmän lapsia kuin mikään laki sallii. 
Mutta teki se terää!

Mies ei tullut yksinään työmatkalta Hollannista. Mukana tuli syntymäpäivälahjoja. :)
Palataan ajassa hieman taaksepäin...
Kun olin joku kymmenen kieppeillä, iskin silloisessa Apajassa (nykyisessä S-Marketissa, kaikille nuorille tiedoksi) silmäni tähän:


Taivaallisin kaakaopurkki mitä olin ikinä nähnyt! 
-Saanko ton äiti?
-Noo...se kaakao on sitten kanssa juotava!

Enhän minä sitä juoda osannut, tummaa kaakaota. Kun muutin aikanaan pois kotoa, tyhjensin vanhentuneen kaakaon pois, ja pakkasin purkin mukaani. Siitä lähtien se on toiminut minulla kaakaojauhepurkkina.

Ja nyt sitten! Mieheni silmiin Hollannissa iski tämä:


Kaakaopurkkini sai miesystävän!!! Ette usko miten naurettavan iloiseksi aikuinen akka voi tulla yhdestä pienestä metallikiposta! Voinen siis sanoa, että minä keräilen näitä purkkeja! Yksi aina parinkymmenen vuoden välein!


Nyt mulla on näitä siis perhe. Tai pariskunta ainakin. Saapi nähdä, millainen kuosi Van Houten Cacaolla on siinä vaiheessa, kun täytän viisikymmentä.

J.k. Synttärisankari sai ulkomailta myös Coco Chanelia, parfyymi aikuiselle naiselle. Aivan ihanaa, en osaisi ostaa niin naisellista ja tuhtia tuoksua ikinä itse itselleni. Mutta Coco kalpeni silti tämän purnukan rinnalla... niin se vaan on.




keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Mun ei pitänyt...

...tulla tänne vinkuun mitään.
Kun mun facebook- statuspäivitykset on ollut jo sellasta parkua,
että piti rajoittaa se sinne...

Lapset on vaan niin kipeitä, ja olen ollut niiden kanssa jo niin monta päivää,
että piti tulla tännekin vaikertamaan. :)

Meillä itketään tähän malliin:


Tiiätte varmaan sen, kun vauva itkee niin että muuttuu ihan laikukkaaksi?
Ja niin että ääni loppuu? Käheä vauvanhuuto on maailman surkeinta kuultavaa!


Ja tiiätte varmaan senkin, kun taapero ei jaksa kuin katsoa piirrettyjä ja itkeskellä?
Alkaa valitella korvaansa illan tullen.
Ja sen, että luonnollisesti samaan aikaan miehellä sattuu olemaan ulkomaan työkeikka?

Tämä kuva on ajalta ennen tauteja.


Voi näitä muruja! (Ja voi myöskin mua pikkusen, eiks niin?)
Mulla olisi ollut kerrottavana myöskin kaikenlaista kivaa raksakuulumista, 
mutta haluan nyt synkistellä koko rahan edestä, joten niihin kuulumisiin sitten joskus toiste. :)
Jos jotain hyvää on pakko keksiä, niin se on se, että huomenna mulla pamahtaa lasiin 30-vuotta,
eikä todellakaan ole ollut aikaa miettiä ja kehitellä mitään kriisiä asian tiimoilta! 

Onneksi viisas siskoni neuvoi minua ostamaan kaappiin runsaasti herkkuja ennen kuin mies lähti matkaan. (Koska kipeitä lapsia ei voi eikä jaksa raapottaa kaupoissa.) En olisi varmaan hoksannut, mutta otin neuvosta vaarin, ja nyt tuolla on vielä yllin kyllin kaikenlaista hyvää. Pitemmittä puheitta, 
kaapille.

(Toiseksi ylimmän kuvan pyöräilykypärä on ansaittu pissaamalla pottaan monta onnistunutta kertaa. Tällä hetkellä kerätään rahaa kaivuriin samoin keinoin. Ajattelin, että kaivurin jälkeen ei sitten enää palkita näistä uroteoista, muuten poika tulee kohta sanoon että jokos olis mopoauton vuoro..)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Tapettivalintoja

Meillä on nyt täällä tapettikäärö poikineen.


Ja tää onkin muuten niin vaikeaa, 
että en yhtään tykkää kyttyrää jos te blogiystävät haluatte auttaa. :)

Tilanne on se, että meidän lattia ja keittiönkaapistot vievät värimaailmassaan hieman eri suuntiin.
Näistä kuvista ei nyt todellakaan saa hyvää käsitystä, mutta koitan hieman valaista asiaa...

Tästä kuvasta varsinkaan en saanut kovin hyvää, kun otin sen illalla hämärässä.
Mutta tämä tapetti olisi joka tapauksessa ihan nappivalinta lattian suhteen.
Sävyt kävivät hienosti yhteen, ja lattiasta korostui sellanen lämmin sävy, olisko sitten beige. :)


Sitten taas näissä kahdessa alemmassa kuvassa näkyy keittiön kaapinovea, 
jonka kaveriksi sopi paremmin tällaiset raikkaan ja kylmemmän väriset tapetit (jotka samalla korostavat lattian kylmempää värisävyä):



Ja pohjapiirroshan on tämä:



Alakerrassa eteisaulasta näkee keittiön ja olohuoneen, 
keittiöstä eteisaulan ja olohuoneen, 
ja työhuoneesta olohuoneen.
Eli lähes kaikista huoneista näkee kaikkialle, 
joten lattia, seinät ja keittiö pitäisi kaikki saada kaveeraamaan keskenään.

No. Minä menetin sydämeni tälle Boråsin uutuudelle. Minusta siinä on niin herkulliset värit, 
oikeastaan kaikki lempivärini:


Mietin myös, että saisiko tämä tapetti lattian ja keittiön sopimaan yhteen?



Löysin myös kivoja ruutuja, isompaa ja pienempää:




Alunperinhän ajatus oli maalata kaikki seinät. Sitten keksinkin haluavani osan seinistä tapetilla, osan maalilla. Lopulta tuumasin, että kaikki seinät voisi tapetoida.
Lopputulos aikoo varmaan olla jotakin näiden väliltä; jotkut seinät maalataan, osa tapetoidaan. (Kuulostaako hassulta, vai olisiko kuviollisen tapetin kaveriksi järkevämpää laittaa yksiväristä tapettia, eikä maalia?)

Myös hillitympiä raitatapetteja löysin, leveämmällä ja kapeammalla raidoituksella:



Tähänastisista päätöksistä ja valinnoista ehdottomasti vaikein!

Hmm...

Nyt menee kyllä sormi suuhun...

Tää olis kiva!

Olen samaa mieltä vauvan kanssa. Mitä mieltä te olette? :) 
Kuinkahan pian noin iloiseen lahjapaperiin kyllästyy, ja tuleeko kokonaisvaikutelmasta kovin rauhaton?
Ja ennenkaikkea, mille seinille tapettia ja mille ei?? 

Tämä porukka ei paljon tapettivalinnoista ota pulttia. 


Oikeesti on ihan kivaa, että mies on antanut minulle vapaat kädet. (En tietty valitse mitään, mistä hän ei oikeasti tykkää.) Mutta mielipiteitä ja kokemuksia olisi tosi kiva kuulla! 

Olen täysin kysymysmerkkinä ja junnaan paikallani. 
?