Puusti puokkiin

Kevään ensimmäiset tulppaanit, mummin tuomina. Ihania ja kauniita, jaksavat aina piristää! Tuossa ne ovat muuten kuvattuna lähes suoraan ylhäältäpäin kaittiön työtasolla. Sitä ei vaan melkein erota lattiasta.

Kotirintamalla ei mitään uutta. Tai ei juuri mitään. Minuun on iskenyt pahemmanlaatuinen laiskamato. Syötän, kuivitan, ulkoilutan, puen ja nukutan lapset, siinä kaikki. En saa tavaroita järjesteltyä, ikkunat on paksun raksatomun peitossa ja keittiö kaaoksessa. Astiat eivät tunnu hakeutuvan paikoilleen omatoimisesti. Mitään verhoihin ja mattoihin liittyvää en jaksa edes ajatella. Kyllä minulle moni viisas ja kokenut tiesi kertoa, että sitten se iskee kun on päässyt muuttamaan. Nyt tiedän itsekin. Horros on täällä. Vauvan päiväunien aikaan koitan lahjoa poikaa muumeilla, että saisin ottaa torkut sohvalla. Taisi tämä Ektorp olla katalan ihana ostos. :)

Ilmeisesti siis tänäkin armon vuonna 2012 joudun etsimään itselleni sitä armoa, joka antaisi minun vain olla. Katsotaan loppuvuodesta onko sitä löytynyt. Toistaiseksi ainakin inhoan itseäni sen vuoksi, että en saa paikkoja kuntoon enkä jaksa touhuta lasten kanssa.

Eilen pistettiin pojan kanssa puusti puokkiin menemään, kun pikkusisko oli päiväunilla. Tänään meni toiset puustit. :) Saa nähdä miten käy tavoitteeni -5kg kesään mennessä. Porkkanana on uudet farkut Vilasta, mutta niitä ei saa ostaa ennen kuin tavoite on saavutettu. Myyjä kertoi, että heillä on siellä myynnissä farkut jotka tekevät kropasta kuin kropasta hienon ja timmin. Sellaiset pitää saada! ;)

Back to business, eli sohvan syliin. Huomasin muuten, että tänne bloggeriin oli tullut hauska toiminto, jolla voi vastata suoraan kommentteihin. Taidan tänään käydä vastailemassa viesteihinne siis.

Rentoa viikonlopunjatkoa teille kaikille!

Aurorassa

Arvaatteko mitä tää meinaa? :)

Jep. Me ollaan muutettu. Olen ollut bloggailun maailmoista poissa kauan, liian kauan! Tuli jo ihan ikävä. Vietin lasten kanssa maalla mummulassa reilun kuukauden evakkokauden, ja siellä ei netti pelittänyt ollenkaan. Ja muuton jälkeen piti vähän aikaa vetää happea. Toisaalta koen vähän niinku tarvetta sanoa että sori, kun en informoinut alkavasta blogitauosta. Mutta sit toisaalta, enhän mä mikään Kalastajan vaimo ole. :D Tuntuu että moinen pahoittelu kuuluu vaan suurille ja ihmeellisille bloggareille. No mutta joka tapauksessa, takas täällä!

Me saatiin muuttolupa niukin naukin. Ja paljon täällä on vielä hommat kesken. Ei siis puutu pelkkiä surullisenkuuluisia listoja, vaan myös kattoa, valoja, silikoneja, kodinhoitohuoneen kaapistot, vaikka sun mitä. Mut ei se mitään! Ihanaa taas olla koko perhe yhdessä.

Talo loistaa vielä tyhjyyttään, täällä on vain sängyt, lainassa oleva ruokapöytä ja sohva joka ostettiin eilen. Palautettiin Ikeaan ylimääräisiä keittiön ruumiinosia, ja kappas, niistä tuli niin paljon rahaa että saatiin sohva! Ja pisteitä Ikealle siitä, että antoivat palauttaa roinaa monta kuukautta myöhässä!

Lapset on sopeutuneet upeasti uuteen kotiin. Ovat ihan riemuissaan. Mäkin olen nauttinut olostani suuresti, kaikki tuntuu nyt niin helpolta. Mutta joku pala mulla kyllä on kurkussa, ahdistusperäinen sellainen. Liekö posttraumaattinen rakennusoireyhtymä? :D

Hellyyttä. Mutta valitettavasti myös pureksimista pienemmän taholta, ja lyöntejä isomman. Edelleen. 

Pikkukaveri tutkii, onko Matti kukkarossa pitkän rakennusprojektin päätteeksi. No Mattihan se siellä!

Pohdin ja tuumin pitkään valkoisen ja beigen Ektorpin välillä. Valkoinen olisi ollut edullisempi, mutta valkoinen lapsiperheessä.... Lisäksi tämän beigen kangas on paljon paksumpaa ja jämäkämpää, joten Ektorp Svanby beige siis raahattiin kotiin. Tykkään ihan tyystin!

Sohvaakin suositummaksi paikaksi on kuitenkin muodostunut keittiön penkki, joka on ristitty leikkipenkiksi.

En kadu tippaakaan että rakennettiin tämä penkki, vaikka se työtasoja söikin. Ihanaa kokkailla kun lapset istuvat lähellä, ja iltaisin tuossa on kiva hörppiä kaakaota ja katsella lumista maisemaa.

Tavarat hakevat paikkojaan todella hitaasti, koska niille ei ole paikkoja! :D Meillä ei ole vielä ainuttakaan kaappia keittiön kaappeja ja laatikoita lukuunottamatta. Niinpä osa vaatteista säilytetään keittiönlaatikoissa, ja osa roikkuu Ikeasta ostetuilla tangoilla eteisessä. Eteisen sanotaan olevan kodin käyntikortti- meidän kortissa on siis parantamisenvaraa. Mutta pikkuhiljaa ja vähitellen!

Blogihiljaisuuden aikana olen saanut uusia lukijoitakin! Kivaa! Tervetuloa! Haluaisin itse asiassa aloittaa ihan uuden blogin. Tekisi mieli muuttaa niin monta juttua, että voisi olla helpompaa aloittaa ihan puhtaalta pohjalta. En vain keksi blogille nimeä, joten siihen asti täällä.

Jee. Olen ihan innoissani. Nyt mä lopetan kirjoittamisen, ja alan vaania teidän muiden blogeja ja kuulumisia. :P