Ihania ihmisiä, mahtavia lähimmäisiä!!

Minun elämässäni on viime aikoina ollut erikoisen paljon upeita lähimmäisiä. Tai ehkä niitä on ollut aina? Todennäköisesti. Tälläisenä aikana, jolloin on ollut väsyneempi kuin koskaan, upeat lähimmäiset taitaa korostua. Tässä tulee depyyttiä kahdelle, tai oikeastaan vähän useammallekin.

Äiti:

Olen aina tiennyt, että minulla on maailman auttavaisin äiti. Viime aikoina olen saanut erityisen paljon tuta sitä omissa nahoissani. Soitin yhtenä perjantai-iltana ja kysyin, voisiko äiti huristella tänne Pösöllään seuraavana päivänä minulle seuraksi. Olin koko viikon hoitanut kipeää, itkuista lasta, ja alkoi itselläkin olla "kipeä ja itkuinen" olo. 

Ja äitihän huristi. En ollut varsinaisesti tarkoittanut, että tarvitsisin sen kummempaa apua, mutta...

...ensinnäkin tuli tuliaisia! Sekä minulle,

...että Naperolle,

...että isännälle!

Eikä siinä kaikki. Pakastin on nyt täynnä lihakastiketta, ja monta päivää syötiin herkullista jauhelihakeittoa! 

Tämä kaikki saa melkein toivomaan, että asuttaisiin lähempänä sukua. :) Napero muuten viihtyy uskomattoman hyvin Mummun kanssa. Mummusta tuli heti sen uusi paras kaveri. :)

Naperon kummitäti (se toinen):

 Oltiin sovittu kahvilatreffit, ja siellä oli odottamassa taas ihania yllätyksiä syysvaatteiden muodossa:

Ollaan saatu samasta osoitteesta myös laatikkokaupalla vanhoja lastenvaatteita, eikä me sitten uusia juurikaan olla jouduttu ostamaan!

Talkooväkeä on vilissyt tontilla, mistä ollaan oltu enemmän kuin kiitollisia. (Ja kun ne kaikki aikanaan alkaa rakentaa omaa taloa, aikoo Miehellä pitää kiirettä juosta talkoista toisiin!!) :D

Edellä mainitun kummitädin mies on uhrannut palkkapäiviään ja vapaapäiviään, koska kuulemma "ystävyydellä ei ole hintalappua". Ja yksi ystäväni soitti yhtenä päivänä, että hänellä on minulle "yksi juttu". Se juttu oli mustikoita pakkaseen; lahja, jota kaikki tässä taloudessa asuvat mustikkapiirakkafriikit osaavat todella arvostaa! (Eli Napero myös.) 

Eikä tässä varmaan edes ollut kaikki, mutta enempää en tähän hätään muista. Kannustusta, työkaluja ja myötätuntoa on ainakin tullut useammasta tuutista. ISO kiitos kaikille, jos joku asianosainen sattuu tätä lukemaan. 

Tähän loppuun vielä ensimmäiset kebabinmaistajaiset:

Hyvin maistui! Poikamme on nyt siis virallisesti mies! 

Tästä mainoksesta ei muuten makseta, mutta mainostanpa silti: 

mistään ei saa parempaa kebabia kuin Hervannan Hevalista!!

Tölli kohoaa osat 1 ja 2

Nämä ja monta muuta konetta jyrisivät tontille

Seinät kohoaa

                                               Vähän niinku isoa palapeliä tekisi?

Mies polleana pirttinsä kulmalla

Ja pirttihirmunsa katukeittiötä hoitamassa

"Mun mielestä tosta pitäisi vielä kaivaa".

 (Ei ole muuten hyvä idea ajatella, että mennään ihan vaan nopeasti tekemään jotain tontille 1-vuotiaan kanssa. No, saatiinpa kuva. ;)

Tänä viikonloppuna saadaan katto! En tiedä koska tohon vihreään suikaleeseen tulee terassi, mutta sitten aikoo näyttää jo varsin valmiilta!

Nyt olisi sitten tarkoitus valita ulkoväri, jos vaikka jo tänä kesänä maalaisi. Hih, sitten olisi tölli oikeastaan ulkopuolelta valmis, ja kaikki sisätyöt tekemättä!

Ajateltiin, että maalataan siitä "vaalea" tai "valkoinen", ja luultiin sen olevan helppoa- ei ole. Valkoisia on tuhatta sorttia, ja erot niissä huikeita! Ei ehkä tossa lapulla niinkään huomaa, mutta talon seinään sutaistuna yksi on selkeästi vaaleanpunainen, toinen vaaleansininen, kolmas ... parmesaani tai pehmis, ja mitä kaikkia nimiä noilla on! Ajattelin että voisi olla hyvä valita vaikka kolme mieluisinta, maalata niillä neliömetri seinää, ja sitten rauhassa katsella sävyä eri aikoihin päivästä. Eiköhän se oma sieltä löydy! Jos nimen perusteella pitäisi päättää, se voisi olla Gardenia, Jääruusu tai Akropolis. Brie tai parmesan ei kuulosta niin kivalta...

Pakko laittaa vielä toinenkin kuva tänne, että saan muilutettua ton ihanan kukkakimppuni mukaan. ;)

Oikein mukavaa viikonloppua Sinulle, jos joku sattuu tätä lukemaan. :)

"Lapset on sulosia, kun ne nukkuu"

Huoh. Se on niin totta. Vaikka joskus olisi uupunut iltatoimiin, kun on saanut Naperon nukkumaan, sitä voisi jäädä tuijottamaan tunneiksi...

Oli pakko fiilistellä vauvakuvilla, kun tuli tällä viikolla uusi vauva tuttavapiiriin.

Hammashoitaja tahtoo, että Naperolle ei enää anneta tuttia eikä tuttipulloa. :(

Se tuntuu kauhean haikealta! Tänään jätin sitten iltamaitopullon pois. Kai sitä on pakko priorisoida toisen hampaat, eikä omaa tunnemaailmaa. :) Mutta silti... tää on varma merkki siitä, että armeija, autot ja naiset (nainen!) kutsuu mun Pikkuista hetkenä minä hyvänsä!! :(

Kesä täynnä 1-vuotisjuhlia ja rakentamista

Alkuun pitää esitellä lahja, jonka Naperon kummitäti toi. Uskomaton nainen! Oli hionut ja lakannut lipaston Naperolle! 

Eikä siinä vielä kaikki! Ylälaatikon sisään oli maalattu sellainen kuva, mitä löytyy lasten automatoista. Poliisilaitos, VPK, ABC, teitä ym. Laatikkoon menee kaksi kiilaa, joita pitkin Napero voi sitten huristaa autojensa kanssa.








Huh, minusta ei ikinä tule noin ahkeraa kummitätiä omille kummilapsilleni. Seuraavana synttärinä kummitäti maalaa ilmeisesti seuraavan laatikon. Eli lahjassa riittää tekemistä vielä 3-vuotislahjaksikin! Kiitos Anna! <3

Tämä on ollut synttäripitoinen kesä. Tässä perhekuva yksiltä kekkereiltä, joissa oltiin juhlistamassa aivan ihanaa 1-vuotiasta pientä tyttöä!

Meidän pikkumies ei kokenut omaa miehuuttaan millään lailla uhatuksi vaaleanpunaisessa Hello Kitty- hatussa. Se on muutenkin tottunut jo naisiin; ollaan koko vuosi hengattu porukoissa, joissa Napero on lähes aina ollut seurueen ainoa mies.














Aurorassa on tapahtunut paljon! Mies on parhaillaan viimeistelemässä perustuksia, huomenna viimeiset silaukset, ja YLIHUOMENNA meille tulee talo!! Uskomatonta! Oltiin kyllä jo molemmat ihan puhki näiden perustusten tekemisten kanssa. Ei osattu ihan realistisesti arvioida miten tiukka aikataulu meillä on, ja kuinka rankkaa se on. Dead line painoi päälle, ja Mies kavereineen paahtoi tontilla yömyöhään, ja nousi aamulla taas töihin. Mutta kohta seisoo tölli tontilla, ja kunhan on saatu vesikatto valmiiksi, voidaan pitää pieni huilitauko! Äiti tulee huomenna tänne pariksi päiväksi, niin saan rauhassa tehdä ruokaa talkoomiehille, ja huristella autolla viemään sitä. Talkoolaiset aloittavat työt jo aamulla seitsemältä, joten lounaan kiikutan heille kaiketi jo kymmeneksi? Ihanaa kun äiti tulee auttamaan! Olisi kammottavaa raapottaa kuumaa soppakattilaa ja kahveja rimpuilevan yksivuotiaan kanssa autoon ja tontille, joka on täynnä vaaranpaikkoja.

Huomisesta alkaa myös Miehellä kolmen viikon kesäloma, joka siis käytetään raksalla. Silloin on mahdollista joitakin loppukesän iltoja viettää yhdessäkin. Sen jälkeen alkaakin sitten se "lapsi hoitoon, mies töihin, vaimo yliopistolle, lapsi hoidosta, mies raksalle"- rumba.

Tänään oli erikoisen hyvä päivä, vaikka olikin maanantai. Ehkä se johtuu siitä, että takana on niin ihana viikonloppu! Ei tehty oikeastaan mitään erikoista, tavattiin vähän kavereita ja sunnuntai-iltana käytiin anoppilassa pesemässä auto ja fiilistelemässä maaseutua. Oli kuitenkin rentouttavaa olla yhdessä, kaikessa rauhassa, ja yrittää nukkua vähän rästejä pois.

Pumpulihääpäivä

Romanttinen versio:

Kukkapuska tuli kotiin miehen kanssa

Mentiin ravintolaan ja syötiin herkullinen ateria

Tarjoilija toi meille suklaata jälkkäriksi talon lahjana, kun kuuli että meillä oli hääpäivä. (Ravintola oli muuten Astor, suosittelen!)

Sapuskoituamme menimme Keskustorille tälläiseen häkkyrään...

...katselemaan kaupunkia korkealta. 

Todellinen versio:

Riipivää jännitystä koko päivä, ehditäänkö juhlimaan ollenkaan. Betoniauto myöhässä, betoniauto tulee. Ok, ehditään. Rouva laittautuu ja lastenhoitaja kolistelee jo oven takana. Puhelu: mennäänkö juhlimaan joku toinen päivä, betonia ei ollut tarpeeksi? Ei. Yritetään vielä. Toinen betoniauto tulee. Mennään juhlimaan väsyneenä, myöhässä. On kivaa. Välillä itketään Citymarketin parkkipaikalla. Sitten mennään vielä vuokraamaan ihan kiukullakin leffa, ja katsotaan se väkisin kotona, vaikka ollaan pökertyä väsymyksestä.

Kumpikin versio oli yhtä totta. :) Mutta oikeastaan, draamasta ja harmista poiki jotain hyvääkin. Keskusteltiin ehkä ekaa kertaa kunnolla, mitä kumpikin tämän rakennusprojektin aikana tarvii. Kannustusta ja tukea. Ja rouva koitti sisäistää, että tämä on meidän projekti. Ei se tuleva koti ole mun vihollinen, se on meidän "vihollinen". Yhdessä me nujerretaan se, ja muutetaan siihen asumaan, kerta kaikkiaan! 

P.s. Meillä opetellaan syömään puuroa ihan itte!