Rauhallista joulua!

Kaksi vuotta sitten toivoteltiin hyviä jouluja tämän kuvan kanssa:

Voi miten aika rientää ja lapset kasvaa!

Nyt toivottelen sitä samaa teille tämän kuvan kera:

 Olkoon joulunne riemukas, rento ja hilpeä!

Sitä sun tätä, mut enimmäkseen kiitos!

Kiitos. 

Kiitos tsempeistä ja kannustuksista.  Lohdutti kuulla että muutkin ovat selvinneet, että muutkin ovat samassa jamassa, jne. Ja suretti se, että kaikki eivät ole saaneet niin paljon apua. En voi kuin kiittää SUURESTI kaikkia ketkä ovat meitä auttaneet! 

Mieletöntä!

Yksi ystävä tässä kun nähtiin sanoi, että 

"kuule kyllä me se teidän talo valmiiksi saadaan!"

:´)

 Me puurretaan eteenpäin. Koska meillä on NIIIIIIIIIIIIIN hyviä ystäviä.

Vedellään kieltämättä aika viimeisiämme, mut me pinnistetään. Huilataan aatto ja joulupäivä, ja sit taas jatkuu. Ja mä LUPAAN että lopetan tän mun itkun, parun ja rutinan ihan kohta. Ihan pian! Lupaan.

On me muutakin tehty. Vietettiin mm. itsenäisyyspäivää:

Edelliset presidentit, sekä tuleva presidentti:

The Rusetti:

Rusetti matching sukkahousut. Aah.

Yksi päivä soi ovikello.

"Täti toi sen tontun. Eiku...tonttu toi sen mun tärkeen."

Eli esikoisen kummi oli tehnyt ihanan joulukalenterin!!! 

Kuopus saa sitä vaan ihastella, ehkä vähän rapsia.

Ja sit siellä pääkallopaikalla:

keittiö...

kattopaneleja...

 (joita eräs ihana naapuri tuli isännän kanssa läiskimään kattoon, jälleen kerran kiitos!!!)

...vessan primer, mun käsialaa :) odottelemassa kosteuseristystä...

Kaakelit seinille, kerta kaikkiaan!

:)

Loppuun kuva-arvoitus. Arvatkaa kumpi kuvan henkilöistä syö porkkanaa? :) Ja lähestulkoon vain ja ainoastaan porkkanaa? 

Huom. Rusetti matching kengät. 

Vielä toinen hajanainen ajatus puoliksi nukkumassa olevista aivoistani: inohan pokkareita! Katsokaa nyt näitä kuvia!

Ylläoleva kuva niin hyväksi säädettynä kuin mahdollista tuossa alempana. Ei ole valovoimaa pokkarilla ei. Ostan järkkärin kun tuplavaunut jäävät tarpeettomaksi ja myydään suurella katteella. :P

Jahas, raksalta kotiuduttiin. Eikä kello ole vielä edes yksi yöllä! Alan lämmittää glögiä ukkoparalle.

Kauniita unia kaikille! Koitan vielä ennen joulua tulla jättämään teille tänne joulukortin ja hyvän joulun toivotukset. :)

Nukkeleikkejä

Moro! En ole pitkään aikaan visiteerannut täällä, koska multa on tyystin loppunut puhti.

Ja mikä vielä pahempaa: multa on loppumassa huumorintaju. :/

Huumori on aina ollut mun elämässä eteenpäin vievä voima. Huumori on maustanut kaikki hyvät päiväni, ja toisaalta huumorin avulla olen jaksanut vaikeat päivät. Huumori oli se, mikä vaikutti ratkaisevasti siihen, että minä ja Mies pariuduttiin. Ja nyt mua ei meinaa naurattaa enää mikään, enkä myöskään naurata enää muita. Olen siis pahasti vialla. :(

Kokeilin tässä yhtenä päivänä nukkeleikkejä. Tässä nykyisessä nukessani on yksi parempi ominaisuus kuin lapsuuteni nukessa: tällä nukella on karvoja päässä, ainakin pari. Ei tarvita nastaa eikä nitojaa, että saa pinnin kiinni päähän. Tajusin sen tässä eräänä päivänä, ja voi, mulla on mennyt jo vaikka miten monta päivää haaskuun kun en ole älynnyt, että tyttäreni ei ole kalju!! Mutta tämän valitusvirteni kuvituksena toimikoon siis kuvasaldo nukkeleikeistäni.

Mua oikeasti hävettää tosi paljon, että rutisen tässä teille. Meille on valmistumassa ihana koti, ja kaikki muukin on hyvin. Ja me ollaan saatu niin paljon apua! Mummulta ja mummilta lastenhoitoapua, kavereilta raksa-apua. Tässä hetki sitten pidettiin taas maalaustalkoot, ja melkein koko alakerta saatiin pohjamaalattua. Toisena iltana pari äijää meni kasaamaan keittiötä mieheni kanssa, jne. Mutta minusta tuntuu siltä, että meidän perheestä on tullut ihan pohjaton syöppö avun suhteen! Mikään ei tunnu riittävän, aina itketään lisää.

Mulla vaan alkoi joku henkinen alamäki. En tiedä voisiko se johtua siitäkin, että isä kuoli vuosi sitten näihin aikoihin, ja ne ajat oli kamalan ankeita ja surullisia? Vaikka en asiaa päivisin ehdi edes ajatella, mietin että ehkä kroppa tai joku alitajunta kuitenkin muistaa? Että tämä oli sitä surun aikaa? Toinen syy tälle alamäelle on varmasti se, että niin pitkä projekti alkaa olla loppusuoralla. (Loppusuoralla, jos ei ajatella pihatöitä, autotallia ja yläkertaa.) Siitä on nyt pari vuotta, kun alettiin taloa rakentaa. Ja pari vuotta me ollaan vietetty perheenä aikaa todella vähän. Ihan epänormaalin vähän. Kun on siis tiedossa, että moinen aika alkaa kohta olla ohi, kai silloin saa väsyttää. Kuuluu väsyttää. 

Ja ne kelmit sitten. Ne iski meihin molempiin kyllä pahemmin kuin edes taidettiin itse ymmärtää. Reagoitiin vain hyvin eri tavoin. Mies muuttui vihaiseksi, mä uuvahdin, alkoi väsyttää ihan hurjasti.

Tänään soitin itkupuhelun äitille. Äidit on ihan parhaita puhaltamaan, kun tulee pipi. Taisin säikäyttää omani, kun se meinasi heti huomenna karauttaa tänne Pösöllään. Soitin vielä toisen kerran rauhoituttuani ja sanoin, että kyllä mä oikeesti pärjään. :) Pärjään viikon loppupuolelle siis, jos tarkkoja ollaan. Äiti tulee torstaina, ja lupasi viipyä sunnuntaihin asti. Minä menen raksalle auttamaan, jos vaikka saisi sen maaliprojektin päätökseen.

Männäviikolla siellä oli putkimies, nyt vedet juoksee. Alkavalla viikolla tulee sähkäri. Keittiö alkaa olla kasattu, ja keittiön katto on valmis. Lähes koko alakerta on pohjamaalilla. Vessan pohjatyöt on tehty (minä huiskin sinne ne primerit ja huvitti, kun mietin että samaa tavaraa laitetaan meikin alle...no ei nyt samaa, mutta primeriä kuitenkin) ja sen saisi kaakeloida. Samoin suihkun. Sitten pitää läiskiä kattopanelit kattoon ja maalata ne viimeisen kerran. Lattia pitää laittaa, ja se mantteli pitäisi tehdä. Pönttö ja lavuaari kiinni, ja sitten ne vesihanat jotka on varastettu ja sitten se alkaakin olla aika lailla siinä kunnossa, että me muutetaan. Mikä tarkoittaa sitä, että rakennushommat jatkuu, mutta me saadaan käytännössä asua yhdessä koko perhe!!! Ei ihan pieni helpotus elämään!

Kuvitelkaa, mä vaan huikkaan johonkin kodinhoitohuoneeseen tai saunaan tai mitä mies ikinä rakentaakaan, että "hei tuuks auttaa lapsia nukkuun?". Unbelievable! Lasten nukkumaanlaittaminen on nimittäin lastenhoidossa se juttu, mikä on kaikkein inhottavinta tehdä yksin. Lapset on väsyneenä riehakkaita, ainakin meillä, ja omat energiavarastot on päivän touhujen jälkeen ihan lopussa.

Joten mitä väliä vaikka ne listat jäisi puuttumaan? :)

15.1. muutetaan, oli tilanne mikä hyvänsä, koska tää asunto on irtisanottu. Onneksi sekä mummu että mummi toivotti tervetulleeksi, jos sattuu niin että talo ei ole muuttokunnossa. En kirjoita tähän että pahoin pelkään, mutta toi to do- lista on aika vaikuttava, joten pahoin pelkään. Tää homma kun ei ole kiinni siitä miten mies jaksaa rakentaa, vaan siitä, kuinka paljon mä jaksan olla yksin. :/

"Iskä, mä voisin tykätä saada joululahjaksi...supi supi..."

Nyt mun sydän alkoi keventyä. Kiitos teille, kiitos bloggerille. :)

Mulla on toi ihana rusettipää. Ja toi mustapaitainen rontti, joka keksi rakentaa talon mulle(!!<3!!) ja se pieni uhmis, ketä täällä ei näy, koska karkillakaan sitä ei saa enää lahjottua kuviin. :D

Tänään olisin kyllä halunnut lähettää koko ronkan raketilla kuuhun. Mutta nyt kun kaksi pienintä nukkuu ja miehestäkään ei ole vaivaa, niin on ne ihan jees.

Järkytyksekseni kauhistuin tänään huomaamaan, että en ole varsinaisesti nauttinut lapsistani pitkiin aikoihin. Aina vain odotan hetkeä, kun ne menee nukkumaan. Ihan hirveetä! Se on yksi suuri asia, jonka toivon muuttuvan sen myötä, että saan nukkua ja levätä ensi keväästä alkaen taas enemmän. Muistan ihan hämärästi vielä sen tunteen, miltä tuntui iloita lapsista, oikein sydämensä kyllyydestä nauttia niiden seurasta! Se tunne on kadonnut, ja mun on sitä kova, kova ikävä! Kun olin saanut esikoiseni, kätilö sanoi että tulee niitä päiviä, jolloin toivoisi voivansa palauttaa lapsen sairaalaan ja katuu koko hommaa. Muistan ajatelleeni silloin, että mikä kauhea naisihminen voi tuollaista sanoa, minä en koskaan koe noin! 

No, tuli sitten sekin päivä kohdattua. Tai ne päivät.

"No niin, kiitos hei äiti, eiköhän se kuvaaminen ala riittää..."

Menin ja ostin Henkkamaukalta vielä mustia rusetteja ja mustat kiiltonahka"kengät". (Jos alle 8 euron lätysköjä voi kutsua kengiksi.) Mä en oikeesti enää jaksaisi tätä loppua ilman noita rusetteja... ja niitä kenkiä. :)

Kelmien vierailu

Meillä kävi raksalla kelmejä. :( Ne vei kaiken arvokkaan, ja vesihanat kaupanpäälle! Kaikki kalliit työkalut, omat ja sukulaisilta lainassa olleet. Varmaan tuonne 3000 euroon on jo kivunnut se summa, minkä edestä tavaraa varastettiin.

Jos multa kysytään, niin ei toisten omaa pitäisi hiippailla pimeän tullen kähveltämään. Mutta multa ei kysytä. Nähtävästi.

Ja ikäänkuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, saman vuorokauden aikana meiltä hajosi auto. Ajettiin se korjauspaikassaan hallista ulos, ja siitä se ei sitten liikkunut enää senttiäkään. Posti kruunasi päivän kiikuttamalla ylinopeussakon poliisilta. Tästä ei bileet enää parane, parempi mennä nukkumaan. :)

Minä olen kuitenkin irtisanonut jo tämän meidän vuokrakämpän, 15.1. alkaen. Ennen kuin meiltä vietiin työkalut millä rakentaa. Mutta me ei lannistuta! Hyydytään ehkä, mutta ei lannistuta! :)

P.s. Mä vastailin kerralla viimeisimpien postausteni kommenteihin, jos jotakuta on jäänyt kaivelemaan niin voi mennä kurkkimaan. :)

P.p.s. Se arjen sankari muuten tuli ja vei! Vei leffaan ja syömään. Ah, se oli elvyttävää. Hiukseni eivät vieläkään kiillä (itse asiassa, nyppäsin eilen pinseteillä paksun harmaan hiuksen päästäni!!!), mutta ihan kuin askel ei laahaisi ihan yhtä pahasti...

Arjen sankari

Vähän vaisua täällä blogirintamalla. Mun pokkari ei ota hyviä kuvia näin pimeänä vuodenaikana, oma tietokone on rikki joten kuvien siirtäminen vähän prakaa, eikä mulla oikein silmätkään tahdo  pysyä auki. Ja anteeksi, en ole saanut edes vastailtua kommenttiboksiin tulleisiin ihaniin kommenteihin! Teen parannuksen, heti kun ehdin! Mutta päätin nyt kuitenkin tulla kertoon kuulumisia, tälläkertaa facebook-viestin muodossa. Kirjoitin allaolevan messagen miehelleni facebookiin. Hän on ollu tämän viikon työmatkalla. Tämä aika hyvin summaa vallitsevan tilanteen. :)

"Mä kaipaan sellasta sankaria, joka pelastaisi mut yhdeksi illaksi arjelta. Vaikka rakentaminen onkin kesken, niin se sankari voisi tulla nappaamaan mut sellaisena iltana, jolloin olisi muutenkin viettämässä täällä koti-iltaa. Se sankari olisi järjestänyt lastenhoidon (siihen saisi pyytää multa apua jos menisi sormi suuhun) ja sitten se sankari veisi mut syömään ja leffaan.

Haaveideni sankarilla on suht kalju pää, leveät hartiat ja pituutta sellaset 177cm. Sankarini tykkää herkuista, mutta ei sylje myöskään hyvän ruoan päälle. Haaveideni sankarin tiedetään liikkuvan Tojotalla, joskin toisinaan myös Ooppelilla.

Jos olet nähnyt tälläistä sankaria, ota PIKIMMITEN yhteyttä numeroon 050-*******. Numeron takaa löytyy kajahtanut, uupunut kotiäiti, jonka kuitenkin vielä saa kuosiin ja nätiksi, jos porkkana on riittävän hyvä (=ravintola ja leffa). Jos kotiäitiä ei pikimmiten tuuleta, seuraukset voivat olla kohtalokkaat: sääri-, kainalo-, ja bikinialueen karvoja luvataan lakata ajamasta, hamapita ei aiota enää harjata, ja ääritilanteen iskiessä hiukset aiotaan ajaa pois. Rasvaprosentti aiotaan myös nostaa 30:n. Tämä ei ole uhkaus eikä kiristys, tämä on fakta. 

Asialla on erittäin kova kiire. Kotiäidin silmien loiste uhkaa sammua, hiusten kiilto on kadonnut, kynnet lohkeilevat, katse harhailee ja askel laahaa.

Kyseisellä kotiäidillä on vapaata ensi viikon jokainen ilta.

Nimim. Ensi viikollakin jauhelihaperunasoselaatikkoako? 

Laatat

Mä sitten vaihdoinkin kaikki laatat toisiin mitkä oltiin valittu siinä Helsingin sisustussuunnittelupäivässä. :) Kaakelikeskuksesta löytyi mielestäni vielä kivemmat kuin mitkä oltiin valittu muualta. Lisäksi hinta tippui reilusti yli tonnin, joten... :)

Tällaisen combon kasasin. Mies antoi hyväksynnän, joten näillä mennään.

Lattialaatta saunaan, pesuhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen:

Tehostelaatta nurkkasuihkujen taakse seinälle:

Ja seinälaatta suihkuun:

Tykkään! Toi lattialaatta muuten on mielenkiintoinen juttu. Myyjä kertoi, että lähes aina kun sen esittelee, asiakkaat valitsevat juuri sen. On kuulemma hurjan suosittu. Silti sitä lakattiin juuri valmistamasta; me saatiin viimeiset! Ja nippa nappa riitti, kun kaavittiin kaikki kasaan mitä Helsingin varastosta ja liikkeestä löytyi. Ihmettelin kovasti miksi niin suosittua laattaa ei enää valmisteta. Vastaus oli, että ulkomailla (en tiedä mistä maasta laatta tulee) ei paljonkaan paina se, mistä jotkut suomalaiset sattuu tykkäämään. Harmillista! Mutta enpä voi kuin iloita, että me vielä saatiin tuota. Minusta niin ihana, maanläheinen!

Lattialaatta päätettiin latoa vähän kuin katukivet. Sopii meidän mielestä laatan rouheuteen hyvin. Seinälaatatkin menevät hieman lomittain, tehosteet kiltisti suoriin riveihin. En malta odottaa millainen kokonaisuudesta tulee! Toivottavasti hieno, nimittäin tää on nyt ihan täysin mun päästä revitty juttu.  Tai no ladontoja suunnitteli mies. Mutta ammattilaisia ei ole asialla ollut, joten jäädään jännäämään! :D

Nämä me valittiin silloin aiemmin:

Enpä tiiä lähtikö homma menemään syteen vai saveen, mutta ainakin karheampaan suuntaan. Kukkaro ainakin tykkää! 

Kivaa alkavaa viikkoa teille!

Perhekuulumisia

Perhekuulumisia tähän väliin. Meillä on alettu syödä kiinteitä ruokia. Alku oli hyvin kankeaa, vauva kyökkäili dramaattisesti eikä edes hedelmäsoseet maistuneet. Nyt saan muilutettua suuhun jo jotakin. Kuvassa maistetaan ihan ekaa kertaa ruokaa, perunaa tarjolla.

Takanaolevan penseästä ilmeestä huolimatta sisarrakkautta on alkanut olla ilmassa. Pienempi rakastaa isompaa yli kaiken, isompikin on alkanut lyöntien sijaan tarjoilla useammin suukkoja ja haleja. Huh!

Minä ja lapset pakataan viikonloppuisin reput ja lähdetään evakkoon milloin kenenkin sukulaisen luo. Olen huomannut, että rakentaminen sujuu paremmin kun me ollaan poissa kaupungista. Houkutus soittaa iskä kotiin raksalta viikonloppuna on muuten minulle liian suuri. Ja nyt on ihan pakko tsempata oikein kunnolla, oli voimia tai ei. Loppukiri on alkanut!

Siskon luona syyslomaa viettämässä:

Onneksi on ihania evakkopaikkoja!

Loppuun kaikkein tärkein: meidän olohuoneessa on laiva!

Toinen lastensängyistä jäi siihen roikkumaan ja odottelee muuttoa uuteen kotiin.

Sillä välin se toimii laivana. Poika osaa varustautua asianmukaisesti onnettomuuteen kuin onnettomuuteen; laivassa leikkiessä on ehdotonta pitää pelastusliiveja ja pyöräilykypärää. :)

P.s. Ei toi poika oikeasti ole ihan noin synkkä mitä kuvat antaa ymmärtää. Ei vain tykkää oikein olla valokuvattavana, ja laittaa aina suupielet alaspäin kun kamera otetaan esiin. :)

Neuletapaaminen

 

Oletteko lukeneet Kate Jacobsin kirjan Pieni lankakauppa? Kirja kertoo naisesta, jonka pienessä lankakaupassa kokoontuu perjantai-ilaisin kanta-asiakkaiden neulomiskerho. Luin kirjan jokin aika sitten, ja vaikka en vielä silloin varsinaisesti harrastanut käsitöitä, olin aivan ihastunut kirjan neulekerhoon ja haaveilin löytäväni tieni johonkin vastaavanlaiseen itsekin. 

Ja nyt minä sitten löysin sen. :) Suomalaisen version neulekerhosta, eli neuletapaamisen Lankamaailmassa, jonka nimi minun puolestani voisi yhtä hyvin olla vaikka Taivas ja paratiisi. Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos, olen ihan oikeasti tätä mieltä. :D

Tuntuu että Lankamaailmassa on kilometrikaupalla ihan taivaallisia lankahyllyjä! Äitini totesikin kerran kun käytiin liikkeessä yhdessä, että täällähän menee ihan sekaisin!

Olen käynyt jo useampaan otteeseen ostamassa lankoja ja puikkoja Lankamaailmasta, koska valikoima on niin hyvä. Viime kerralla ostoksilla käydessäni myyjä vinkkasi joka kuukauden 2. lauantaina tapahtuvasta Neuletapaamisesta. Tuolit rinkiin, kahvia ja keksiä, ja naisihminen jos toinenkin kutimineen yhdessä. Oli tosi kivaa! Otin mukaani kaksikin kappaletta keskeneräisiä käsitöitä, ja sain loistavia neuvoja edistyneemmiltä kutojilta. 

Siinä päässä pöytää missä minä istuin, sattui muuten olemaan neljä insinööriä käsitöineen! Arvatkaa mikä oli puheenaiheena, käsitöiden lisäksi siis? Koodaaminen! :D 

Normaalihintaisista langoista tapaamiseen osallistuvat saavat 20% alennusta. Kaupassa oli muutenkin taas houkuttelevia tarjouksia, kuten Vilmat ja Villet 1,50e/ 50g. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Lankamaailman nettisivuihin, sieltä löytää informaatiota lisää.

                   

Onpas ollut oikein ikävä tänne blogimaailmaan! On ollut niin kova kiirus, että en ole ehtinyt repimään tähän harrastukseen millään aikaa. Nyt menen jatkamaan isänpäivänviettoa. Näihin herkullisiin tunnelmiin siis lopetan tällä kertaa:

Riemukasta isänpäivää kaikille isille!