Jotain sinistä, jotain lainattua, uutta, vanhaa...

Mikäs sen parempi tapa viettää jälleen uutta odotuspäivää, kuin katselemalla kuninkaallisia häitä. Morsian talutettiin juuri alttarille, ja näytti kyllä juuri niin kauniilta kuin osattiin odottaakin. Samoin myös perässä kulkeva pikkusisko-morsiusneito! Täydellisen kaunis puku hänelläkin.

Hääloisto pisti luonnollisesti muistelemaan omaa hääpäivää. (Miten ällö idea tehdä siitä postaus kuninkaallisten hääpäivänä!!) ;) Joku Katen ja Williamin vihkimisessä sanoi puheessaan, että jokaisen parin häät ovat tietyllä tavalla kuninkaalliset. Siltä se varmasti lähes kaikista tuntuukin; oma hääpäivä on se kaikkein ainutlaatuisin. (Vaikka hevossaattue olisi hivenen pienempi kuin tämän päivän kuninkaallisilla.)

Minua hääpäivä jännitti ihan mahdottomasti! Meni pitkään, ennen kuin osasin rentoutua.

Kirkossa pelkäsin pyörtyväni, ja kukkakimppu vapisi kädessäni. Alahuuli täristen menin alttarille! Mikä siinä mahtoikaan niin kovasti jännittää? Paikalla oli kuitenkin vain rakkaita ihmisiä. Ehkä se oli  tietoisuus siitä, että kaikkien katseet ovat nauliutuneet minuun! Morsianhan on yleensä se, ketä häissä eniten tiiraillaan. En ollut tottunut olemaan keskipisteenä, joten se oli yllättävän hermostuttavaa, ehkä jopa hieman kiusallista. Ja samalla kuitenkin mukavaa. Ristiriitaista. :)

Morsiuskimpustani pidin mielettömän paljon. Se oli juuri sellainen, millainen toivoinkin sen olevan.

Häät menivät kaiken kaikkiaan kivasti, ja niistä jäi hyvä muisto. Oikeastaan mikään ei mennyt pieleen. "Realistinen" pelkonikaan ei toteutunut: pohdin ennen häitä, että mitä jos jostain kaatuu punaista maalia pukuni päälle. (Mistä se maali olisi voinut tulla?)

Ihanasta hääpäivästä huolimatta nautin kyllä hitusen enemmän siitä päivästä, jolloin menimme kihloihin. Se oli yllättävää (minulle siis), sopivan jännittävää, mutta kuitenkin rentoa. Siitä päivästä pystyin nauttimaan 100 prosenttisesti. Olen muutenkin huomannut, että osaan iloita ja nauttia paljon enemmän yllättävistä ja spontaaneista tapahtumista, kuin suunnitelluista. Jos jotakin on etukäteen tiedossa, osaan kyllä murehtia, analysoida ja huolehtia kaiken pilalle jo etukäteen. :) Lopulta olen varma, että mikään ei takuulla tule onnistumaan, ja yllätynkin sitten taas positiivisesti, että eihän tää nyt ihan pieleen mennytkään. Pessimisti? Varman päälle pelaava, tasaisen turvallinen pessimisti. :)

Niin, häähumua on meille tarjolla tänäkin kesänä. Jo viisi hääkutsua tullut/tiedossa! En ole kyllä ihan varma selviänkö niistä kaikista, varsinkin kun ensimmäiset ovat jo aika pian synnytyksen jälkeen. 

Mites teillä muilla, onko kesähäitä tiedossa, omia tai muiden? :)