Old farts can go too

Perinne katkesi häijyllä tavalla!

Vuonna -08 oltiin kosiomatkalla Näsinneulassa.

Sanoin siellä "juu, kyllä kyllä!", ja siitä sukeutui siis kihlapäivä, jota oltiin vuotta myöhemmin viettämässä samaisessa paikassa, Napero paidan alla piilossa.

Vuonna -10 jälleen tutussa paikassa kihlapäivää juhlimassa.

Mutta voi Näsinneula minkä teit! Tänäkin vuonna siis alettiin innokkaasti tutkia, mitä on menussa tällä kertaa. Sieltä löytyikin tyly ilmoitus

"teemme remonttia".

:(

Noo, tämän asian kanssa on vain pakko elää. :)

Niinpä ajauduttiin juhlimaan Scandic Hotel Rosendahliin.

Alkuruoaksi valitsin parsaa ja savukinkkua, sekä paahdettua ja marinoitua fenkolia, rusinoita ja pinjansiemeniä. Mies valitsi itselleen kermaisen parsakeiton. Se oli kyllä parempaa kuin minun alkuruokani. Täysi kymppi.

Pääruoaksi otimme molemmat mureaksi haudutettua lampaanpotkaa, kera sitruunalla maustetun paistoliemen ja perunagratiinin.

Lämmin suklaafondant ja pistaasijäätelö kruunasi sapuskat. 

Ruoan jälkeen pitikin saada jalat oikoiseksi, joten seuraava tunti vietettiin hotellin aulan sohvilla. Kun matami sai koipensa järjestykseen, jatkettiin matkaa leffaan. Siellä kävikin hassusti: otin elokuvan alussa saapikkaat pois jalasta, ja kun elokuvan päätyttyä koitin laittaa ne takaisin, eivät meinanneetkaan enää mahtua! Viimeisillään olon iloja. Muutenkin koin jotenkin erottuvani kaupungin yöelämästä, kun lyllersin menemään mieheni käsipuolessa. Ihmiset selvästi säikkyivät mahaani, ja loikkivat pois tieltä. Kirjaimellisesti! Etenkin miehet vaikuttivat pelokkailta. 

Pelkäsivät joutuvansa kätilöksi hetkenä minä hyvänsä?

Minua vain nauratti. Tästä kaikesta taapertamisesta ja muusta mieheni totesi vain, että

"old farts can go too".

 Mutta huippukivaa meillä oli silti! Vuoden päästä uusiksi, toivottavasti perinteitä kunnioittaen Näsinneulassa!