-kotiäidin henkireikä, pakopaikka tiskien ja pyykkien ääreltä. Sisustusta,
talon rakentamista, lapsiperhe-elämää. Arkea, juhlaa ja haaveilua.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Nesting

Se on nyt todellakin alkanut, pesänrakennus.
Ja hyvä niin, nythän on jo 35. raskausviikko menossa.
Sain tänään vihdoin raivattua vaatehuoneesta tilaa Naperon vaatteille,
jotta Vauva saa käyttöönsä hoitopöydänlaatikot.
Hoitopöytä muilutetaan olohuoneeseen,
ja sen tilalle makkariin pääsee vauvankori.
Sitten se onkin oikea makuulaitos koko huone, sänkyjä täynnä!

Ollaan saatu mahtava läjä vaatteita miehen siskolta, sekä miehen äidiltä.
Meni vähän sekaisin kirpparilta tulleet ja pestyt, joten kieputtelin parin päivän aikana kaikki nopeassa hienopesussa. Nyt ne alkaa olla viikattuina hoitopöydän laatikoissa.


Ja pakkohan ne oli myös pikaisesti silittää!
Tuntuivat pesun jälkeen jotekin kovilta, kun en halunnut käyttää huuhteluainetta.
Pitäähän sitä myös Pikkukakkosen hipiää vasten saada pehmeät vaatteet, kun kerran ykkösenkin. <3
Ollaan saamassa vielä mun siskolta vauvanvaatteita, ja sen jälkeen käyn kaiken läpi ja katson, pitääkö vielä ostaa jotakin. Tai, saako ostaa jotakin. :D 
Tosi ihanaa saada näin paljon vaatetta lahjaksi, monestakin syystä.
Ensinnäkin siinä säästyy todella pitkä penni,
kierrätys on kaiketi hyvästä,
ja jotenkin ei ole edes kovaa hinkua kierrellä kaupoissa kun on niin paljon muutakin tekemistä.
Mutta jonkun vaatesetin aion tietty ostaa murulle itsekin. 


Ihan iloisena ja hyvillä mielin puuhailin, mutta pakostikin kyllä tulee kaiken tämän ylenpalttisuuden keskellä mieleen, että miltä niistä äideistä mahtaa tuntua, jotka odottavat lasta, ja joilla ei ole 
yhtään mitään?
Tuntuu pahalta pelkkä ajatuskin.
Aloinkin pohtimaan, josko tämän vaateröykkiön saisi jollakin keinolla johonkin maahan, jossa niitä todella tarvittais, sitten kun jäävät pieniksi. Eihän ne edes mene huonoon kuntoon lainkaan, kun vaan  pesee hyvin ja käyttää tahranpoistoainetta. 
En tietysti ylenkatso Suomenkaan apua tarvitsevia, mutta jotenkin sydämellä on nyt erityisesti ollut ne äidit, jotka joutuvat elämään melkein epätoivossa.

Täällä minua syynätään ultrissa ja neuvolassa, saan lahjoja ja on varaa tehdä itsekin hankintoja, kaikki on vaan niin hyvin! Todella upeasti, tarkalleen sanottuna.

No, jos keksin jonkin keinon, koitan laittaa hyvän kiertämään.
En mistään huonosta omastatunnosta käsin, vaan siksi, että joku muukin äiti saisi kääriä aarteensa lämpimään ja kauniiseen vaatteeseen.

(Ja siksi, että en keksi mitään pahempaa, kuin tilanteen jossa ei pystyisi huolehtimaan lapsensa perustarpeista.)


2 kommenttia:

  1. Mikä pinkin-punainen meri! Siitä kelpaa pikku kirpulle pistää päälle!

    VastaaPoista