Vallitseva tilanne: flunssa, nuha, räkätauti.

Siinäpä se lyhykäisyydessään. Eli syksy on tullut. :)

Meidän syksyn kuulumisia ovat olleet seuraavat asiat. Naperon hoitoonmeno. Se oli aika kauheaa. Maanantaina mentiin yhdessä, ja julistin hoitotädille, että toisin kuin muista vanhemmista, tämä ei tunnu minusta juuri miltään. Tiistaina Napero meni aamupäiväksi hoitoon yksin, ja olin kuin eksynyt pieru saharassa kotona. (Vai mikä se vertaus oli mitä pienenä käytettiin, oliko se pieru saharassa...?) Joka tapauksessa, tarkoitus oli ollut siivota, mutta katselin vain kelloa ja odotin hetkeä, jolloin saan hakea Naperoni kotiin. Eli ei se hoitoonvienti sittenkään tainnut olla minulle yhtään sen helpompaa kuin muillekaan vanhemmille...

Virkistän negatiivissävytteistä tekstiäni kesäkuvilla. Napero otti suurimman osan päiväunista ulkona, koska sisällä oli liian kuuma. Se oli ihan mukavaa, mutta helteen takia oli pakko juoda aika paljon, ja Naperoa ei uskaltanut jättää yksin ulos. Tulos: pitkiä tunteja pissahätäisenä. :)

Välillä syötiin ulkona.

Noo, seuraava aamu valkeni korkean kuumeen kanssa, ja eihän kuumeista lasta hoitoon viedä. Loppuviikko menikin sitten potilasta hoitaessa, perjantaina oli taas hoitopäivä. Sama homma, äiti
oli ikävissään kotona.

Sitten pikkumiehellä olikin rankkoja päiviä; kuumeripuli, pari verikoetta, silmätulehdus molemmissa silmissä (ja pahana!), kolme lääkärireissua, unettomia öitä ym. Oli se raukka ihan rikki! Ja niin olin minäkin!

             

Leikkipuistossa melkeinpä asuttiin tämä kesä.

Tällä viikolla onkin sitten ollut minun vuoroni sairastaa. (Virittelin sitä jo viime viikolla.) Eli gradua ei ole juuri tullut tehtyä, olen keskittynyt vain sisään- ja uloshengittämiseen, sekä voimien mukaan Tess Gerritseniin. (Mies kielsi minulta Tessin kirjat, koska tulen niistä enemmän tai vähemmän hysteeriseksi, mutta en totellut. Ainakaan ihan vielä.)

   

Iskäkin tuli leikkipuistoon kerran suoraan töistä,          kuumissa vaatteissaan paahtumaan.

Positiivista sen sijaan on se, että Napero on alkanut viihtyä hoidossa todella hyvin! Saatiin ehkä maailman kivoin hoitopaikka ja hoitotäti, ja on ihanaa viedä lapsi hoitoon kun tietää, että kaikki sujuu hienosti! Napero syö siellä erittäin hyvin, ja nukkuu vielä paremmin! Ja muut lapset osallistuu innokkaasti pienimmän hoitoon. Eli JOS vielä joskus paranen, voin hyvillä mielin tehdä gradua nämä pari viikkoa mitä on aikaa. Sitten alkaa työt.

Niinpä! Työt! Se EI ollut tarkoitus! Piti vihdoinkin tehdä koulu loppuun, mutta toisin kävi. Rakennusrahasto heitti jo alkumetreillä häränpyllyä, joten ei ollut vaihtoehtoja. Menin kyllä työhaastatteluun ilman mitään todistuksia, ja kaupanpäälle kerroin, etten sitten osaa mitään. Töitä sain silti. Taisivat olla epätoivoisia?

Käytiin Viikinsaaressa retkellä. Oli kivaa mennä paatilla.

Ei vaan, toisaalta olen ihan innoissani. Tai vähän innoissani. Sekä totaalisen kauhuissani. Miten siitä rallista selviää? Ja miten siihen jo NYT tuli hypättyä?? Niin ne suunnitelmat muuttuu. Työt jatkuvat vuoden loppuun, ja siitä eteenpäin taas on kaikki ihan auki. Tunnelmani ovat varsin ristiriitaisia siis.

Ei kukaan varmaan huomaa, jos vaivihkaa maistan vähän murukahvia?

Nuhaa tai ei ja oli miten oli, olen tyytyväinen, että syksy on tullut! Olin jo kurkkuani myöten täynnä tätä kesää. Ja joudun olemaan eri mieltä ihmisten kanssa siitä, että kuumasta ei saisi valittaa, koska talvi on pitkä ja kylmä. Minä en vain jostain syystä kestä kuumaa kovin hyvin. Tulen kiukkuiseksi ja väsyneeksi. Ja tänä kesänä en oikein päässyt kuumaa pakoon, toisin kuin yleensä.

Nenän siivous ei ole mukavaa puuhaa...

...mutta siitä selviää!

Ensi kesää sen sijaan odotan innolla! Koska silloin, jos kaikki menee hyvin, me asutaan viileässä, ilmastoidussa talossa! Lapsi saa nukuttua päiväunet, ja minulla ei hiki virtaa pelkästä ajatuksesta, että jos sormensa nostaisi. Hyvästi paahtavan kuuma kerrostalokämppä!!!

Tämä on huono kuva, mutta hetki oli ihana! Napero nukkui vaunuissa varjossa, ja me rentouduttiin.

Hop-Lop oli jättimenestys.

Eli olen innoissani tästä syksysytä ja alkavasta talvesta! Vielä kun tämä flunssa tästä nujertuu, pääsee siitä kunnolla nauttimaan. :)

Olihan siinä kesässä kaikkea kivaakin, näiden kuvien avulla sen muisti. Mutta silti, tämänhetkinen vuodenaika on lempparini. On ollut ainakin kaikki aikuisvuoteni. Toivottavasti te kesäihmisetkään ette ole liian harmistuneita syksyn tulemuksesta! :)