-kotiäidin henkireikä, pakopaikka tiskien ja pyykkien ääreltä. Sisustusta,
talon rakentamista, lapsiperhe-elämää. Arkea, juhlaa ja haaveilua.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kesäprojekteista syysprojekteihin



Mulla on lähtenyt tää homma niin sanotusti nyt vähän lapasesta.




Ostan koko ajan uusia lankoja, ja aloitan uusia töitä.
Omasta päästä ja blogeista tulee jatkuvalla syötteellä uusia, houkuttelevia ideoita!





Kesäprojektinani oli lukeminen, kuten yleensäkin. Luin Anni Blomqvistin kirjoittaman 
Myrskyluodon Maija- kirjasarjan, ja  Annika Thorin kirjat Saari meren keskellä, Lumpeenkukkalampi, Meren syvyyksissä ja Avoimille vesille. Suloisia kirjoja lukea, vaikkakin hieman lapsekkaita. Thorin kirjathan ovatkin nuortenkirjoja, mutta luin kun joku suositteli. Kirjailija on saanut myös useita palkintoja kirjoistaan, joten halusin tietää mistä puhutaan. :)

No, sitten tuli syksy ja käsityöinnostus. Yleensä olen vain kutonut sukkia ja tehnyt muita simppeleitä juttuja. Syyskuussa sain ystäviltä 30-vee lahjaksi virkkuukoukun ja virkkausoppaan, ja valtava into virkata lapsille päiväpeitot roihahti kunnon liekkiin. Isoäidinneliö oli suhteellisen helppo oppia. Aluksi ajattelin, että teen molemmille valkoiset peitot, mutta sitten näin Kaunis pieni elämä- blogissa virkatun peiton väreillä vaaleanpunainen, valkoinen ja beige, ja ostin justiinsa samanväriset langat. 


Esikoisen peittoon korvaan tuon vaaleanpunaisen -yllätys yllätys- vaaleansinisellä. Miten mielikuvitusrikasta! ;)

Rauhoittavaa puuhaa.

Tästä käsityöbuumi tänäkin syksynä kuitenkin lähti, sukista ja tumpuista:

Tässä allaolevassa kuvassa on elämäni ensimmäinen tumpputekele, tältä syksyltä sekin. Siitä tuli niin kapea, että voin kertoa ettei mahdu edes vauvalle! Poika yritti kiskoa sen käteensä, ja totesi että "tiukka"!

Kesken on myös vauvantumput...

...ja samaan syssyyn aloitin kaulurin neulomisen helmineuloksena. Lanka on kuitenkin niin ohutta, että en tiedä pitäisikö purkaa. Kauluri akryylilangasta nelosen pyöröpuikoilla? Menee vähän kauemmin aikaa kuin paksusta langasta kasin puikoilla. :)




Ja sitte. Aloin myös virkata tänä syksynä paitaa itselleni Kalastajan vaimon ohjeen mukaan.



Aloin vaan tehdä niin tiheää tuosta verkostani, että en oikeen tiiä... taitaa tulla melkoinen haarniska tästä. :/ Mutta elämäni ensimmäinen villapaita/neulepaita, joten annettakoon anteeksi. Tylsää vaan jos joutuu purkaan kovin ison työn.

Ja mistäkö minä revin ajan näille käsitöille? :) Sen jälkeen kun olen saanut lapset illalla nukkumaan, alan silmät ristissä nyplätä näitä hommia. Ja arvatkaa kuka on väsynyt ja kiukkuinen aina seuraavana päivänä? Ja arvatkaa kenen koti alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, kun kukaan ei enää juurikaan siivoa täällä? Mutta mulla on tässä sellainen teoria, että kaikki mitä kotona päivän aikana saa tehtyä, raukeaa jotenkin kummasti tyhjiin, ja kaiken saa aina alkaa alusta. Pese pyykit, kuivaa pyykit, viikkaa pyykit, vie kaappiin, kerää lattialta, pese pyykit, kuivaa pyykit, viikkaa pyykit, vie kaappiin... Ja niin pois päin. Se on joskus turhauttavaa, ja siksi onkin kiva tehdä toisinaan jotain, mistä näkyy joku jälki seuraavanakin päivänä. Ellei sitten joudu purkaan. ;)

Kokeilin käsitöitä myös lasten hereilläollessa. Pienempi söi lankakerääni, isompi käytti sitä jalkapallona. Parempi siis valvoa ja tehdä käsitöitä vasta kun lapset nukkuu, ihan vaikka kiukun voimalla. Todellisuudessa käsityöt edistyy h-i-t-a-a-s-t-i, koska suurin osa illoista menee sohvalla rötköttäen, televisiota katsellen ja suklaata syöden.

Seuraavaksi haluaisin tehdä mustan kaulurin, beigen kaulurin ja valkoisen kaulurin, sekä virkata koreja, joita on monissa blogeissa ja kaupoissa näkynyt. En ole vielä päättänyt, saanko pidettyä itseni kurissa ja tehtyä nämä ensin loppuun, vai menenkö taas lankakaupoille. Ainahan sitä voi mennä vaan katselemaan...

Mutta nyt asiasta lasten nukkumaanlaittoon, heippa ja kivaa alkavaa viikkoa teille! Olkoon se runsaskäsitöinen ja vähäsuklainen meille!




17 kommenttia:

  1. Mulla oli kanssa isöäidin neliöbuumi viime talvena, mutta se kaatui siihen yhdistämiseen. Ja päättelyyn. Tai no ehkä kesän jälkeen jaksaa jatkaa niiden palojen kanssa väkertämistä. Miltei masennuin kun isoveljellä virkattujen palojen saumoista tuli ihan valtavan paksuja-ok peittoon mutta ei kaulahuiviin. Sitten näin Mimmu sun yläkerran mummun yhdistävän paloja niin paljon kätevämmin ja siistimmin, että. Mutta siinä vaiheessa kun kaikki palat oli jo valmiit, niin se oli myöhästä. Ehkä ensi projektiin? Voin sullekin näyttää miten se teki, jos kiinnostaa. Tai ehkä kaikille muille se on jo vanha juttu ja mä oon ainoo joka ei tienny. Tekis kauheesti mieli nähdä muutenkin, ni se vois olla hyvä tekosyy vaikka:P
    -Anna-
    -Anna-

    VastaaPoista
  2. varmuuden vuoksi kuitattu kaksi kertaa:P

    VastaaPoista
  3. Jotenkin hassua miten eri aikaa siellä eletään. Ehtii unohtaa kun niin harvoin pääsee blogeja lukemaan. Täällä on kevät :)

    VastaaPoista
  4. Mä tein kans viime syksynä niitä neliöitä vimmalla. Olin sijaisena ja ajattelin, että jos vitosluokkalainen osaa niitä tehdä, niin kyllä mäkin. No se projekti jäi siihen, että ne ei ollu ihan symmetrisiä keskenään, ja kuten Anna mäkään en jaksanut päätellä, saatikka sitten alkaa yhdisteleen niitä.:)

    Mutta se oli hyvä, että kädet pysy pois suklaista. Toista se on tänä syksynä... Pitäisköhän mennä basaarista ostamaan lankaa ja aloittaa joku projekti...

    VastaaPoista
  5. Syksy on ihmeellistä aikaa, ideoita alkaa pyörimään päässä roppakaupalla :) Minä olen yrittänyt myös tehdä aloittamani käsityöt loppuun ennenkuin aloitan taas uutta. Olenkin onnistunut siinä, mutta tästä päätöksestä on kulunnut nyt kaksi päivää...

    VastaaPoista
  6. Ihania!! Tosi kauniita ja oot ollut kyllä tosi taitava! :) VAU! Täälläkin puikot heiluu ja onkin tosi ihanaa kun pikku-sukat ja tumput valmistuu niin nopeasti. Hehe! :D Totesin myös, että ne kannattaa tehdä yksin (rauhassa) kun kaikki menee sekaisin jos yrittää tehdä pikkuruisten hereilläoloaikana. :P

    VastaaPoista
  7. ihania, mullakin on miljoona työtä kesken. Mitä lakoja käytät tohon peittoon

    VastaaPoista
  8. Anna: Kiinnostaisi oikein tosi kovasti! Paksu reuna ei kuulosta hyvältä peittoonkaan, ja mulla ei ole aavistustakaan miten noi palat yhdistellään. Ja muutenkin olis kiva nähdä, varsinkin kun mieheni oli kuulemma päässyt teille yöjalkaan ja mä olin ihan autuaan tietämätön moisesta riemusta. :/ No ok, mä olin Päivin luona Keuruulla, mut mulla oli lapset mukana. :) Tohon päättelyyn muuten auttaa ehkä sekin, että keksin ton Kaunis elämä- blogin inspiroimana tehdä aina kaksi kierrosta yhdellä värillä, tulee puolet vähemmän pääteltävää.

    T: Oon huomannut ihan saman, ei ehdi syödä kun tekee käsitöitä. :D

    VastaaPoista
  9. Aivan ihanat, pehmeät värit noissa isoäidin neliöissä. Tulee kyllä todella upeat peitot lapsukaisille ja voin kuvitella kuinka upeilta ne näyttävät niissä ihanissa vanhoissa sängyissä.

    Päätteleminen on ehkä ikävintä noissa töissä, siksi päädyin käyttämään valmiita raitalankoja ja tekemään jättikokoisia neliöitä. Eilinen ilta meni, kun yhdistelin niitä ja nyt on sohvalla kaksi uutta pikkutyynyä. Mulla on muuten yhdessä käsityölehdessä erilaisia ohjeita ruutujen yhdistämiseen. Testailin niitä ja sain lopulta onnistumaan sellaisen sileän ja ohuen sauman.

    VastaaPoista
  10. Millanen on sun perjantai?
    -Anna-

    VastaaPoista
  11. Hienoja tekeleitä, olet taitava! Myös kuviesi laatu erinomainen. Onko järkkärillä ja lisä- objektiivilla kuvattuja?

    VastaaPoista
  12. Darkangel: ne langat on Roma Hjerte Garn, 50% puuvillaa ja 50% akryylia.

    Marita: Kiitos! Tosiasiassa mä oon käsitöissä ihan aloittelija, noi on oikeesti helppoja juttuja noi neliöt ja toi paita. :) Siis TOISTAISEKSI helppoja, kun vielä en ole kaula-aukossa enkä hihoissa... Ja hih, mulla ei oo järkkäriä vaan vain sellanen pikkuinen vaaleanpunainen Canonin pokkari. :D Mutta jos on valoisaa, sillä saa ihan kivoja lähikuvia! Muuten se onkin ihan surkea.

    VastaaPoista
  13. Anna: mä oon lähdössä mummulaan lasten kanssa viikonlopuksi. Mut ens viikolla? :P

    VastaaPoista
  14. Hauskaa, just kanssa kirjoittelin noista keskeneräisistä käsitöistä:)

    Osasit kirjoittaa niin osuvasti kotitöistä... Viikko sitten siivosin kodin viimeisen päälle, imuroin, pesin lattiat, pyyhin pölyt, vaihdoin viiden hengen lakanat, pyykkäsin jne... Kun sitten mies toi pojat päiväkodista, oli eteinen täynnä vaatteita ja hiekkaa. Tavarat hujan hajan.

    Juuri tuossa eräs entinen kolleegani valitti FB:ssä pyykin määrää kun on esikoisvauva tullut taloon, en viitsinyt edes kommentoida;)

    VastaaPoista
  15. Mimmu, älä sure saumojen paksuutta: toi on paljon ohkasempaa lankaa kuin Isoveli ja isommissa neliöissä se sauman paksuus hukkuu ihan eri tavalla kuin niissä Anna kolmen rivin neliöissä :)

    (Tiedän kun virkkasin niille sen niiden häälahjapeiton Isoveljestä eikä ne saumat häirii yhtään paksuudellaan.) Päättelyn voi teoriassa tehdä samalla kun virkkaa neliötä virkkaamalla ne langanpätkät sinne sisään, mutta sitä tekniikkaa on tosi vaikeeta selittää blogin kommentissa.

    Ihanaa että muillakin iskee syksyisin käsityöpalo. Mulla on kauhee piposouvi meneillään. Joululahjoiksi on jo 5 tehty, 4 jäljellä plus pari muuta projektia siinä ohessa... Mutta pipoon ei onneksi mene kuin pari iltaa, se on sellanen nopean tyydytyksen projekti.

    -Kerppi-

    VastaaPoista
  16. Saija: :D Joo, yhden lapsen perheet ei tiedä vielä MITÄÄN pyykkivuorista! :D

    Kerppi: Hei toi nopean tyydytyksen projekti on loistava idea! Pitäis alkaa vielä pari sellasta! :D Kiva kuulla että ei oo tiedossa paksuja saumoja. Mut ehkä mä kuitenkin tapaan Annan ja otan oppia. Kun Annaa on muutenkin ihan jees nähdä. ;)

    VastaaPoista
  17. Aivan ihania päivityksiä taas blogissasi! Ja ihania käsitöitä! Kukahan opettaisi minulle tuon langan käsittelyn jalon taidon, kun virkkuukoukullakaan ei tuppaa tulemaan muuta kuin ketjusilmukkaa? :) Ehkä minäkin vielä joskus opin! Mukavaa tulevaa talvea! :)

    VastaaPoista