-kotiäidin henkireikä, pakopaikka tiskien ja pyykkien ääreltä. Sisustusta,
talon rakentamista, lapsiperhe-elämää. Arkea, juhlaa ja haaveilua.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Rakentamista...

Rautakaupoissa kierrellään nykyään tähän tyyliin:


Sujuu suht näppärästi, mutta ihan aina ei ole kyllä hymy huulilla niinkuin kuvassa. 
Onneksi ainakin Rautiassa saa katsella piirrettyjä yhdessä nurkkauksessa. :)

Hommat etenee välillä yllättävällä tavalla. Huristeltiin alla olevan talon ohi, ja se oli siinä. 
Meidän talon väri siis. Kuvasta nyt ei saa oikein mitään käsitystä, mutta ihana se oli, livenä siis.
Mentiin rimputtamaan ovikelloa:
"Anteeksi, mikä teidän talon maali on? Me halutaan samaa."
Saatiin erittäin ystävällistä palvelua, kuin parhaimmassa maalikaupassa. :)
Koodit ei ole tässä nyt hollilla, mutta valkoista se oli, johon oli lisätty hippu mustaa. Tulos oli tosi pehmeä valkoinen. Juuri sellainen mikä mekin halutaan. Ei kellertävää, ei vaaleanpunertavaa, ei sinisen kylmää. Eikä maalarinvalkoista. Vaan just sopivaa.


Vauvan kanssa kävin näppimässä kuvia laatoista, jotka miellytti.
Samalla kartoitin vähän hintoja.
Nämä värimaailmat oli minusta kivoja:


Toisaalta sellaiset hiekkaiset/beiget sävyt miellyttää myös. Ei ehkä kuitenkaan ihan tuo ylin laatta:


Ja perusvalkoinen oli edullista, ja raikasta:


En kerta kaikkiaan osaa! En osaa loihtia mielikuvitukseeni näkymiä siitä, millainen olisi vessa ja kylppäri valmiina minkäkin laatan kanssa. Huh. No, eipä tuolla meidän kokoonpanolla (joka näkyi ylimmässä kuvassa) niin loppuun asti hiottuja päätöksiä ehdi edes tehdä. Luulen, että loppupeleissä viime metreillä marssitaan kauppaan, lapset huutaa, ostetaan edullista, ja that's it. :)
Tiedän oikeastaan vain sellaisia naisia, jotka ovat miettineet ja suunnitelleet huolella, sovittaneet värejä yhteen, valinneet kaakelit ja tapetit jo perustustenteko vaiheessa, ja saaneet aikaan jotain todella kaunista!
En kuulu heidän heimoonsa. :(
Kummallista, että vaikka rakennetaan omaa unelmaamme, motivaatiota ei siltikään tahdo löytyä!
Kai minä olen sitten vaan luonteeltani sellainen "ei se ole niin justiinsa"- tyyppi.

Siivotaanhan kaikkien muidenkin raksoilla juhlakengät jalassa???

6 kommenttia:

  1. Höps!
    Samalta se tuntuu kaikista! Pikkumäärä jaksaa viimeseen asti veivata! Ja hyvältä sun valinnat luulostaa! Talon väri on bueno.

    Monni näyttää jättiläiseltä ja neito pikkukirppuliinilta :D Hellyset!

    VastaaPoista
  2. Ihailen sitä, että et ota turhaa stressiä materiaalivalinnoista. Uskon, että niistä tulee oikein hyvät rennosti :D tärkeintä loppujen lopuksi on se, että omassa kodissa viihtyy ja se on oman näköinen :)

    Tsemppiä rautakauppakierroksiin. Meillä ne vieläkin tuoreessa muistissa :) ja yläkerran valmiiksitekemisen osalta ne kohta taas alkaa... Jei.

    VastaaPoista
  3. Kyllä varmasti hyvä tulee vaikkei niitä niin prikuulleen mieti :) älä ota stressiä! Ja ihania noi lapsoset, vähän harmi ettei ehditty tavata uutta tulokasta ennen pakoa tänne maalle.

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kannustuksista! :)

    Ja Laapa: voitte korjata asian kutsumalla meidät mökille jonain ehtoona. :P

    VastaaPoista
  5. Noin meilläkin kuljettin vielä puoli vuotta sitten (syvä huokaus, haikea sellainen).
    Ja on muuten tyylikäs siivooja teillä, kyllähän ammattimiehen pitää olla tyylikkäästi pukeutunut ;)

    Nuo kaikki kaakelivalinnat on tosi hyviä. Ja jotenkin (ainakin mulla) se vain jotenkin "välähtää" että noin haluan.

    Tosi hyvä väri!! Onko sulla värikoodia. Meillä pitäis muutama vanha juttu maalata uudelle talolle, kun väri ei sovi enää sinne. Tosin en tiedä millloin maalaan, mutta valkoista (en puhdasta) etsin.

    VastaaPoista
  6. Hahmottaminen ei ole koskaan helppoa :) kokemuksesta vois sanoa, että kantsii aina päätyä vähän vaaleampaan sävyyn ku mikä pikkupalassa miellyttäs silmää. Hyvännäkösiä kyllä nuo kaikki laattavaihtoehdot tuossa kuvassa.

    VastaaPoista