Mun ei pitänyt...

...tulla tänne vinkuun mitään.

Kun mun facebook- statuspäivitykset on ollut jo sellasta parkua,

että piti rajoittaa se sinne...

Lapset on vaan niin kipeitä, ja olen ollut niiden kanssa jo niin monta päivää,

että piti tulla tännekin vaikertamaan. :)

Meillä itketään tähän malliin:

Tiiätte varmaan sen, kun vauva itkee niin että muuttuu ihan laikukkaaksi?

Ja niin että ääni loppuu? Käheä vauvanhuuto on maailman surkeinta kuultavaa!

Ja tiiätte varmaan senkin, kun taapero ei jaksa kuin katsoa piirrettyjä ja itkeskellä?

Alkaa valitella korvaansa illan tullen.

Ja sen, että luonnollisesti samaan aikaan miehellä sattuu olemaan ulkomaan työkeikka?

Tämä kuva on ajalta ennen tauteja.

Voi näitä muruja! (Ja voi myöskin mua pikkusen, eiks niin?)

Mulla olisi ollut kerrottavana myöskin kaikenlaista kivaa raksakuulumista, 

mutta haluan nyt synkistellä koko rahan edestä, joten niihin kuulumisiin sitten joskus toiste. :)

Jos jotain hyvää on pakko keksiä, niin se on se, että huomenna mulla pamahtaa lasiin 30-vuotta,

eikä todellakaan ole ollut aikaa miettiä ja kehitellä mitään kriisiä asian tiimoilta! 

Onneksi viisas siskoni neuvoi minua ostamaan kaappiin runsaasti herkkuja ennen kuin mies lähti matkaan. (Koska kipeitä lapsia ei voi eikä jaksa raapottaa kaupoissa.) En olisi varmaan hoksannut, mutta otin neuvosta vaarin, ja nyt tuolla on vielä yllin kyllin kaikenlaista hyvää. Pitemmittä puheitta, 

kaapille.

(Toiseksi ylimmän kuvan pyöräilykypärä on ansaittu pissaamalla pottaan monta onnistunutta kertaa. Tällä hetkellä kerätään rahaa kaivuriin samoin keinoin. Ajattelin, että kaivurin jälkeen ei sitten enää palkita näistä uroteoista, muuten poika tulee kohta sanoon että jokos olis mopoauton vuoro..)