Kaakaopurkki x2

Mistäs pitikään jatkaa?

Siitä kai, että mies palasi työmatkalta perjantaina, kipeänä, ylläri ylläri.

Siinä vaiheessa todettiin, että nyt pakataan auto, ja ajellaan mummilaan.

Siellä me sitten levättiin, ajeltiin vähän mopoo...

Oltiin niin sanotusti nollat taulussa koko perhe...

Ja mummi hoito enemmän lapsia kuin mikään laki sallii. 

Mutta teki se terää!

Mies ei tullut yksinään työmatkalta Hollannista. Mukana tuli syntymäpäivälahjoja. :)

Palataan ajassa hieman taaksepäin...

Kun olin joku kymmenen kieppeillä, iskin silloisessa Apajassa (nykyisessä S-Marketissa, kaikille nuorille tiedoksi) silmäni tähän:

Taivaallisin kaakaopurkki mitä olin ikinä nähnyt! 

-Saanko ton äiti?

-Noo...se kaakao on sitten kanssa juotava!

Enhän minä sitä juoda osannut, tummaa kaakaota. Kun muutin aikanaan pois kotoa, tyhjensin vanhentuneen kaakaon pois, ja pakkasin purkin mukaani. Siitä lähtien se on toiminut minulla kaakaojauhepurkkina.

Ja nyt sitten! Mieheni silmiin Hollannissa iski tämä:

Kaakaopurkkini sai miesystävän!!! Ette usko miten naurettavan iloiseksi aikuinen akka voi tulla yhdestä pienestä metallikiposta! Voinen siis sanoa, että minä keräilen näitä purkkeja! Yksi aina parinkymmenen vuoden välein!

Nyt mulla on näitä siis perhe. Tai pariskunta ainakin. Saapi nähdä, millainen kuosi Van Houten Cacaolla on siinä vaiheessa, kun täytän viisikymmentä.

J.k. Synttärisankari sai ulkomailta myös Coco Chanelia, parfyymi aikuiselle naiselle. Aivan ihanaa, en osaisi ostaa niin naisellista ja tuhtia tuoksua ikinä itse itselleni. Mutta Coco kalpeni silti tämän purnukan rinnalla... niin se vaan on.