"Aina" kun olen raskaana, minulla menee iho huonoon kuntoon. Näin kävi kun aloin odottaa Naperoa, ja niin kävi nyt taas. Hormoonit, hormoonit.... Joillakin ihmisillä raskaus vaikuttaa ihan päinvastoin, ja iho alkaa oikein kukoistaa. Minulla asia on toisinpäin. Mutta jostain kumman syystä viimeksi raskaanaollessa kävin pari kertaa kosmetologilla, ja iho pysyi tosi hyvänä varmaan yli vuoden! Nyt taas se hiljalleen on huonontunut tässä raskauden alussa, ja niinpä varasin taas ajan tutulle kosmetologille. Ei se ihonpuhdistus kyllä missään määrin rentouttavaa ole, vaan aika kamalaa! Mutta sen kestää, kun tietää että siitä seuraa hyvää. :)
Raskaushimotukset ovat tällä kertaa olleet terveellisempiä. Viimeksi ei kiinnostanut syödä muuta kuin kebabia, pizzoja, hampurilaisia, ranskalaisia ja muuta epäterveellistä, ja varsin usein lankesin niihin. Nyt kuolan saa valumaan ajatus vesimelonista. :) Kyllä kebab ja muu roina edelleen maistuu hyvin, mutta ei ole ihan yhtä vaikeaa hillitä itseään ja kieltäytyäkin välillä.
Iltaherkkuja hetkiin, jolloin Napero on mennyt nukkumaan.
Saksijalka on palannut! Nukun ihmeellisessä saksiasennossa, enkä oikein pysty nukkumaan ollenkaan jos en saa heittää toista koipeani halki koko sängyn. Olen siis kyljelläni, mutta yksi jalka sojottaa sängyn toiseen reunaan. Tämä tekee parisängystä melko kapean... Niinpä meidän yöt onkin sellaisia, että koskaan aamulla herätessään ei voi olla ihan varma, kuka löytyy mistäkin, vaikka lähtökohta olisi ollut illalla se, että ollaan koko perhe samassa huoneessa. Napero on toistaiseksi ollut vakio ja löytynyt aina häkkisängystä. Muuten täällä on kaikenlaisia variaatioita: mies sohvalla, mies sängyssä, minä sohvalla, minä sängyssä... Yhtenä aamuna herättiin jopa niin, että Naperolla yksin oli käytössään makuuhuone, Mies oli patjalla olkkarissa, ja minä hipsin aamuyöstä perässä olkkarin sohvalle. Syy tuntematon.
Myös levottomat jalat ovat täällä taas. Onneksi ei vielä kovi pahana tosin. Viime raskaudessa nukkumaanmeno oli yhtä säätöä, varsinkin raskauden puolivälistä eteenpäin: kasa tyynyjä jalkojen alle, kylmää ja kuumaa, hierontaa, vaeltamista, magnesiumia ym ym, ja silti pystyi nukahtamaan vasta aamuyöllä.
Pahoinvointi on tällä kierroksella ollut helpompaa! Viimeksi muistan, että tavoitteena oli harjata hampaat tahnan kanssa edes kerran päivässä, mutta aina en kyennyt edes siihen. Nyt kykenen, enkä edes kyöki. :)
Ja myös korvienväli on toiminut tässä raskaudessa paremmin. Edellinen raskausaika oli paljon hurjempaa mielialakarusellia.
Eniten näiden oireiden suhteen jännittää, miten aikoo käydä niskapillin. Viimeksi se meni aikas pahaksi, eikä siihen auttanut oikein mikään. Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka kökötänkin suuren osan päivässä toimistossa koneen äärellä. Aika helpolla olen siis toistaiseksi päässyt, ainakin verrattuna moniin ongelmiin, mitä raskauksissa voi monilla odottajilla olla. Nostan hattua niille, ketkä joutuvat taistelemaan kauhean raskauspahoinvoinnin, raskausmyrkytyksen, tai vuodelevon kanssa!
Vauvalla on muuten työnimi, jossa ei ole mitään järkeä. Hedelmäsokeri. Hö. Ihan idiootti nimi, mutta ei me päästä siitä enää eroon... :)
Napero ja hedelmäsokeri! :D
VastaaPoistaNo mutta hedelmäsokerilla sitä näköjään ainakin ruokitaan runsaasti, näyttää suorastaan herkullisilta noi sun ''''paheet'''' (monella lainausmerkillä, oikeastaan hyveet).
Inspiroiduin itekin kuorimaan omenan ja porkkanan, vaikka ois vähän tehny mieli jäätelöä. Kiitos siis ;)
Ja kuulostaa hyvältä sekin, ettei oireet oo (ainakaan toistaiseksi) niin pahat ku viimeksi!! Muistelen, että sulla oli todellisia kärsimyksiä viimeksi.. No, tsemppiä joka tapauksessa levottomien jalkojen ym kanssa :)
Alalaakson naapuri täällä taas kommentoi: Onneksi olkoon Hedelmäsokerin johdosta! Taidankin seurailla teidän projekteja täältä käsin, kun ei teitä raksalla ole näkynyt (siis silloin yömyöhään kun olen siitä ohi lenkkeillyt, heh).
VastaaPoistaItselläni on nuo raskausoireet ovat vieläkin tuoreessa muistissa meidän esikoisesta. Alkuraskaus oksennettiin ja syötiin linnun annoksia, puoliväli oli aivan mahtavaa aikaa (iho, kynnet ja hiukset kukoistivat, olo oli energinen, maha ei ollut tiellä ja olisin omasta mielestäni voinut olla vaikka aina raskaana). Noh, loppuaika maattiinkin sitten TAYSissa ja kotona vuodelevossa, ja silti neiti syntyi kuukautta aiemmin. Mutta mutta. Aika kultaa muistot - onneksi.
Nyt sitä taas muistelee raskausaikaa lämpöisin muistoin :) Ja jonkinlaista vauvakuumettakin taitaa ilmassa olla :) Mutta jääköön Herran käteen nämä haaveet.
Rakentamisesta "toipuminen" on vasta nyt päässyt meillä alkamaan (vaikka jo kesällä muutettiin), ja siinä varmaan vierähtää tovi ennen kuin on kokonaan toipunut. Kaikenkaikkiaan olo on siis hyvä, mutta omat voimat ja muiden voimat sitä tuli laskettua pahasti pieleen :) Ilman Jumalaa ei olisi tästäkään projektista selvitty.
Onnea ja siunausta teille uuden perheenjäsenen ja oman kodin odotukseen! Ihania juttuja molemmat :)
Tulkaahan poikkeamaan alalaaksossa, kun kiireiltänne ehditte :)
t. Marika
piristävää lukemista taas kerran :)
VastaaPoistaLuinkin kihlakortista että: hedelmä XP Täytyy myöntää että tovin mietin sen sanan alkuperää... Ehkä sen sokerin kanssa se kuulostaa vähemmän häilyvältä? Ihana nähdä pian (ma) pitkästä aikaa... Muistakin olla terveenä sitten! Mulla on teitä ikävä
VastaaPoistaAnna
Mä hetken kelasin että missä ihmeessä ollaan näkemässä....mut joo! Pian nähdään! Kolmas viikko flunssaa menossa, mut oon jo ihan töissä ja elävien kirjoissa, joten varmasti tullaan. :) Ikävä!
VastaaPoista