Kamalan viikon mahtava viikonloppu! P.s. Meillä on lattia!!

Ensin se kamala viikko: Mies oli yötämyöten raksalla. Kirjaimellisesti. Pahimmillaan palasi kotiin aamulla kolmelta, nukkui hetken ja meni töihin. Ai miksi tämä oli kamalaa myös minulle? Siksi, että loppuviikkoa kohti en saanut enää itsekään nukahdettua ennen kuin Mies oli kotona, jostain kumman syystä. Alitajuista huolta, kenties? Eli yöt oli todella lyhyitä, ja päivät todella pitkiä.

No joo. Loppuviikkoa kohti olinkin jo ihan itku kurkussa, kun olin niin väsynyt.

Rakentamista valon nopeudella?

Sitten alkoi viikonloppu. :) Perjantaina sain levätä töiden jälkeen, Mies hoiteli Naperon nukkumaan ja teki lättyjä meille! Lauantaina nousi Naperon kanssa aamulla, minä sain nukkua melkein yhdeksään. Pääsin jumppaan Elixialle, ja sitten huristeltiin koko perhe yhdessä kylään anoppilaan. Oli huippukivaa nähdä appivanhempia, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa paljon!

Sunnuntaina mentiin kavereiden kanssa syömään Hookiin, ja sain pitkään unelmoimiani kanansiipiä Texasin Petellä. :P Ja illalla pääsin taas Elixialle! Lisäksi sekä lauantai, että sunnuntai sisälsi mulle päiväunet, mikä on nykyään harvinaista herkkua.

Nyt alkaa (jatkuu) Miehen ylistysosio, ne keillä on herkässä kyökkäysrefleksi voivat lopettaa lukemisen tähän. :)
Mutta mietin vain, miten kiltti toinen voikaan olla! Tuskinpa minä nimittäin täällä ainoa väsynyt olin viime viikon jäljiltä? Tuollainen käytös on jotain sellaista, mikä on mulle itselle hirveän vaikeaa: venyminen väsyneenä niin, että antaa toisen levätä. Suoraan sanottuna, minusta ei taida olla siihen ollenkaan. No, kyllä minäkin viikonlopun aikana toin korteni kekoon tekemällä aamupalaa ja pesemällä pyykit sun muuta, mutta kyllä tän viikonlopun saldo jäi mulle plussalle niin paljon, etten osaa asiaa sanoin kuvata! Täytyisi joskus korvata tämä, mutta se aikoo olla vaikeeta. Väsyneenä siis.

Pitäisi kai sanoa kiitos appivanhemmille, kasvatitte hyvän miehen!

No, se siitä. Meilläpäin ei olla totuttu liikaa kehumaan, "ettei ylpisty!" :D Nyt ei ensi viikon haasteet tunnu liian pelottavilta. Työt, illat kaksin Naperon kanssa, ja huomisen kidutus hammaslääkäri ja juurihoito....eiköhän niistä selvitä!

Lattialämmityksen jakotukki. Sitä Naperon kanssa ihmetellään tossa.

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että miten tosta lattiasta oikeasti saa ihan tasaisen? Ja kaikki kylppärin kaadot sun muuta... Siellä oli ammattilaiset hommissa, ja Mies kertoi että ne lauloi töitä tehdessään "Ota löysin rantein, älä jännitä..." 

Sillä asenteella alkavaan viikkoon siis.