Perhekuulumisia

Perhekuulumisia tähän väliin. Meillä on alettu syödä kiinteitä ruokia. Alku oli hyvin kankeaa, vauva kyökkäili dramaattisesti eikä edes hedelmäsoseet maistuneet. Nyt saan muilutettua suuhun jo jotakin. Kuvassa maistetaan ihan ekaa kertaa ruokaa, perunaa tarjolla.

Takanaolevan penseästä ilmeestä huolimatta sisarrakkautta on alkanut olla ilmassa. Pienempi rakastaa isompaa yli kaiken, isompikin on alkanut lyöntien sijaan tarjoilla useammin suukkoja ja haleja. Huh!

Minä ja lapset pakataan viikonloppuisin reput ja lähdetään evakkoon milloin kenenkin sukulaisen luo. Olen huomannut, että rakentaminen sujuu paremmin kun me ollaan poissa kaupungista. Houkutus soittaa iskä kotiin raksalta viikonloppuna on muuten minulle liian suuri. Ja nyt on ihan pakko tsempata oikein kunnolla, oli voimia tai ei. Loppukiri on alkanut!

Siskon luona syyslomaa viettämässä:

Onneksi on ihania evakkopaikkoja!

Loppuun kaikkein tärkein: meidän olohuoneessa on laiva!

Toinen lastensängyistä jäi siihen roikkumaan ja odottelee muuttoa uuteen kotiin.

Sillä välin se toimii laivana. Poika osaa varustautua asianmukaisesti onnettomuuteen kuin onnettomuuteen; laivassa leikkiessä on ehdotonta pitää pelastusliiveja ja pyöräilykypärää. :)

P.s. Ei toi poika oikeasti ole ihan noin synkkä mitä kuvat antaa ymmärtää. Ei vain tykkää oikein olla valokuvattavana, ja laittaa aina suupielet alaspäin kun kamera otetaan esiin. :)