Kesäprojekteista syysprojekteihin

Mulla on lähtenyt tää homma niin sanotusti nyt vähän lapasesta.

Ostan koko ajan uusia lankoja, ja aloitan uusia töitä.

Omasta päästä ja blogeista tulee jatkuvalla syötteellä uusia, houkuttelevia ideoita!

Kesäprojektinani oli lukeminen, kuten yleensäkin. Luin Anni Blomqvistin kirjoittaman 

Myrskyluodon Maija- kirjasarjan, ja  Annika Thorin kirjat Saari meren keskellä, Lumpeenkukkalampi, Meren syvyyksissä ja Avoimille vesille. Suloisia kirjoja lukea, vaikkakin hieman lapsekkaita. Thorin kirjathan ovatkin nuortenkirjoja, mutta luin kun joku suositteli. Kirjailija on saanut myös useita palkintoja kirjoistaan, joten halusin tietää mistä puhutaan. :)

No, sitten tuli syksy ja käsityöinnostus. Yleensä olen vain kutonut sukkia ja tehnyt muita simppeleitä juttuja. Syyskuussa sain ystäviltä 30-vee lahjaksi virkkuukoukun ja virkkausoppaan, ja valtava into virkata lapsille päiväpeitot roihahti kunnon liekkiin. Isoäidinneliö oli suhteellisen helppo oppia. Aluksi ajattelin, että teen molemmille valkoiset peitot, mutta sitten näin Kaunis pieni elämä- blogissa virkatun peiton väreillä vaaleanpunainen, valkoinen ja beige, ja ostin justiinsa samanväriset langat. 

Esikoisen peittoon korvaan tuon vaaleanpunaisen -yllätys yllätys- vaaleansinisellä. Miten mielikuvitusrikasta! ;)

Rauhoittavaa puuhaa.

Tästä käsityöbuumi tänäkin syksynä kuitenkin lähti, sukista ja tumpuista:

Tässä allaolevassa kuvassa on elämäni ensimmäinen tumpputekele, tältä syksyltä sekin. Siitä tuli niin kapea, että voin kertoa ettei mahdu edes vauvalle! Poika yritti kiskoa sen käteensä, ja totesi että "tiukka"!

Kesken on myös vauvantumput...

...ja samaan syssyyn aloitin kaulurin neulomisen helmineuloksena. Lanka on kuitenkin niin ohutta, että en tiedä pitäisikö purkaa. Kauluri akryylilangasta nelosen pyöröpuikoilla? Menee vähän kauemmin aikaa kuin paksusta langasta kasin puikoilla. :)

Ja sitte. Aloin myös virkata tänä syksynä paitaa itselleni Kalastajan vaimon ohjeen mukaan.

Aloin vaan tehdä niin tiheää tuosta verkostani, että en oikeen tiiä... taitaa tulla melkoinen haarniska tästä. :/ Mutta elämäni ensimmäinen villapaita/neulepaita, joten annettakoon anteeksi. Tylsää vaan jos joutuu purkaan kovin ison työn.

Ja mistäkö minä revin ajan näille käsitöille? :) Sen jälkeen kun olen saanut lapset illalla nukkumaan, alan silmät ristissä nyplätä näitä hommia. Ja arvatkaa kuka on väsynyt ja kiukkuinen aina seuraavana päivänä? Ja arvatkaa kenen koti alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, kun kukaan ei enää juurikaan siivoa täällä? Mutta mulla on tässä sellainen teoria, että kaikki mitä kotona päivän aikana saa tehtyä, raukeaa jotenkin kummasti tyhjiin, ja kaiken saa aina alkaa alusta. Pese pyykit, kuivaa pyykit, viikkaa pyykit, vie kaappiin, kerää lattialta, pese pyykit, kuivaa pyykit, viikkaa pyykit, vie kaappiin... Ja niin pois päin. Se on joskus turhauttavaa, ja siksi onkin kiva tehdä toisinaan jotain, mistä näkyy joku jälki seuraavanakin päivänä. Ellei sitten joudu purkaan. ;)

Kokeilin käsitöitä myös lasten hereilläollessa. Pienempi söi lankakerääni, isompi käytti sitä jalkapallona. Parempi siis valvoa ja tehdä käsitöitä vasta kun lapset nukkuu, ihan vaikka kiukun voimalla. Todellisuudessa käsityöt edistyy h-i-t-a-a-s-t-i, koska suurin osa illoista menee sohvalla rötköttäen, televisiota katsellen ja suklaata syöden.

Seuraavaksi haluaisin tehdä mustan kaulurin, beigen kaulurin ja valkoisen kaulurin, sekä virkata koreja, joita on monissa blogeissa ja kaupoissa näkynyt. En ole vielä päättänyt, saanko pidettyä itseni kurissa ja tehtyä nämä ensin loppuun, vai menenkö taas lankakaupoille. Ainahan sitä voi mennä vaan katselemaan...

Mutta nyt asiasta lasten nukkumaanlaittoon, heippa ja kivaa alkavaa viikkoa teille! Olkoon se runsaskäsitöinen ja vähäsuklainen meille!