Rannalla

Uskaltauduin tänään ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa rannalle.

Se on melkoinen show muuten! Ennen sitä vain nappasi biksut, pyyhkeen ja hyvän kirjan mukaan, ja eikun menoksi! Nykyään saa pakata niinkuin olisi lähdössä maailmanympärimatkalle:

Sanoin kaksivuotiaalleni, että varo, napaan ei saa mennä vettä! Poika otti sen kiitettävän tosissaan. Mutta pienen pojan muisti on kuin kananlento; lyhyt ja heikkolaatuinen. Parikuukautinen taas ei viihdy paikallaan vaunuissa, joten vedessä on kahlattava vauva kainalossa. Ja pikkuiseni painaa seitsemän kiloa (!) joten punttisalista käy rantailu, ja rentoutumisesta ei puhettakaan.

Suunnitelma onkin seuraava: ensi kesänä otan päivän tai pari, jolloin menen rannalle ihan yksin! Herkkuja, hyvä kirja, aurinkolasit, viltti ja...uikkarit tai bikinit, riippuu missä kuosissa silloin ollaan. :D Ah, sitä odotellessa!

Me, minä ja Napero, ollaan tapeltu ihan mahdottomasti. Yhtenä päivänä huusin niin lujaa, että tuli kurkku kipeäksi! Ja paha mieli tietysti molemmille. Sitten oltiin sylikkäin ja pyydettiin anteeksi, puolin ja toisin. <3 Varmasti on näillä helteillä pikkuisella pojallani rankkaa, kun ei pääse uimaan. (Kun tosiaan nyt vasta rohkaistuin...) Ja minä taas en jaksaisi enää olla kärsivällinen, kun toinen heittää lähes aina ruoat ja maidot lattialle, ja lyö useita kertoja päivässä vauvaa. Ei olla saatu näitä pahoja juttuja kitkettyä pois, vaikka kuinka ollaan yritetty! Taitaa olla rankkaa olla uhmis, ja tulla isoveljeksi. :/

Välillä sitten mennään helpolla kaavalla. Rannalle ja lihapiirakkaa suuhun rantakioskista, se maistuu taatusti! Meillä ei toki aina syödä näin epäterveellisesti, mutta välillä tuntuu siltä, että pojan on pakko syödä jotain elääkseen, ja silloin sitä antaa melkein mitä vaan, mikä menee alas. Näillä helteillä on ruokahalu aika lailla kateissa nimittäin.

Hei, tervetuloa pari uutta lukijaani! Kiva kun löysitte tänne! Teillekin tiedoksi, että 1-vuotis arpajaiset on tulossa, kunhan pääsen kauppaan ostamaan arpavoiton! :)