Menooni tuli paussi. Menopaussi.
Yrjö kävi kylässä, onneksi nujersi vain minut eikä kajonnut lapsiin.
Siitä toivuttuani uskaltauduin ruokakauppaan,
ja kylmäaltaasta kimppuuni hyökkäsi rintatulehdus.
Aamulla vielä lähdin vauvan kanssa raksalle, mutta en oikein jaksanut tarttua mihinkään hommaan.
Pelkäsin vähän, että olen vain laiska, mutta lähdin kuitenkin kotiin. Silläkin uhalla, että olisinkin vain työmoraaliltani kelvoton.
Kun astuin kotiovesta sisään, alkoi kuume samantien nousta, ja hujahti hetkessä lähemmäs 40-astetta.
Lääkäri sanoi "kääk", kun kerroin lääkeallergioistani, ja esitti toivomuksen että yrittäisin toipua ilman antibioottia. Ja onnistuihan se, Pikku-apulaiseni on ruokaillut innokkaasti kellon ympäri, ja parantanut äidin. :)
TÄTÄ peljättävää operaatiota olin raksalla tekemässä:
Meille on moni taho kertonut, miten vaikeaa seinien kittaus, tasoitus ja maalaus on.
Harmitti vähän, kun ei budjetissa ollut varaa ottaa ammattilaista hommiin.
Mutta sitten kävi hienosti!
Ammattilainen tuli opettamaan meidät tähän projektiin.
(Tarkemmin sanottuna koulutti siis mieheni, joka edelleenvälitti tämän opin minulle.)
Opettaessaan ammattilainen tuli samalla kittailleeksi muun alakerran, kun mies nakersi työhuoneen kittaukset kuntoon.
Jutun juoni on se, että kittiä pitää laittaa niin ohut kerros ekalla kierroksella, että kahdella huitaisulla se on hiottu tasaiseksi. (Minä en muuten kittaa lainkaan, hion vaan.) Tällä tyylillä hionta ei ole paha homma ollenkaan! Sain alle kahdessa tunnissa lähes koko alakerran hiottua.
Sitten tulee kittauskierron nro 2, ja hiontakierros nro 2.
Sitten kittauskierros nro 3, ja hiontakierros nro 3.
Vielä pohjamaalin jälkeenkin voi korjailla, jos näkyy jotain korjattavaa.
Onhan siinä työtä, kun noita kierroksia on noin monta. Mutta homma on todella nopeaa ja kevyttä, kun sen tekee juuri tuolla ammattilaisen opettamalla tyylillä. Huh, tämä oli meille suuri helpotus!
Jos ei olisi saatu koulutusta, oltais taatusti lähdetty pitkälle ja vaivalloiselle matkalle liian paksulti suditun kittikerroksen kanssa!
Joten kiitos vaan, ammattilainen! ;)
P.s. Voi olla, että kun hion noita seiniä jo kolmatta kertaa, juhlin vähän vähemmän. :D Mutta siihen asti... :)
Kiva,kun ootte saaneet ammattilaisen ohjeet,meillä mies kittasi "ammattilaisena" yhden seinän niin paksulti,että itku meinas päästä sitä hioessa ja teki mieli kaataa koko seinä...Nyt tuo juttu naurattaa,varsinkin kun lopputulos oli kuitenkin hyvä,mutta silloin nousi kyllä höyry korvista;)Ikäviä nuo sairastelut,ihanaa kuitenkin kun pikkuinen äidin kuntoon "hoivaillut"=)Mukavaa juhannusviikkoa!
VastaaPoistaHyvä tosiaan kun olette saaneet apua ja neuvoja tuohon hommaan ammattilaiselta! Se on kuitenkin jo sitä "näkyvää" siellä sisällä kun koti on valmiina, joten mieluusti sen kunnolla haluaa tehdä. :) Meillä onneks timpuri teki senkin homman ja lopputulos luonnollisesti hyvä. Tuttavaperhe teki tasoitukset itse (ilman mitään erityisempää opastusta?) niin ihan hyvältä se näytti siihen asti kun...laittoivat sitten seinään muutaman valaisimen, ja kun valot on päällä se seinä on ihan karsea! (Siihen seinään jäi siis ihan maalipinta vaan josta loistaa valojen palaessa aikamoisia jälkiä). :D Auts!
VastaaPoistaKiva, että saitte vinkkiapuja ammattilaiselta.
VastaaPoistaMeillä kaikki seinät aikoinaan ylitasotettiin ja siinä hiottavaa riitti mulle - yksin hiovalle - pariksi viikoksi plus tietty maalaushommat päälle.
Sikäli tuo teidän tapa tasottaa saumat ja ruuvinkannat on paljon järkevämpi. Ylitasoituksessa kun pitää periaatteessa hioa koko ylitasoitettu seinäpinta. Hartiani muistavat sen vieläkin, heh... eivätkä ole päässeet toipumaan :)
Ajattele, pian pääsette jo pohjamaalaamaan ja silloin asunnon neliöt kasvavat kuin silmissä, kun ruskeat seinät menevät peittoon. Sitten pääsee tekemään lopullisia pintoja ja se on mukavaa puuhaa se :)
Näitä kommentteja kun lukee, niin tulen entistäkin iloisemmaksi että saatiin kunnon koulutus. Kiitos siitä kuuluu pitkälti juuri tänne blogiin tulleille varoituksille tuosta hommasta, mm. Marikalle. :) Oltais varmasti vaan alettu hommiin ajatuksella "kyllä se siitä", ja huonosti olis käynyt! Toivottavasti hartiasi pian toipuvat Marika! ;)
VastaaPoistaMutta kyllä vieläkin vähän hirvittää, että mitä JOS kävis just noin kun Petra kirjoitti... :/ Mut ei voi mitään, itse on tehtävä, joten ei voi kun toivoa parasta ja pelätä pahinta! Mut kyllä mä enimmäkseen uskon, että toi homma onnistuu nyt.
Olet ihailtavan rohkea ja urhea nainen kun uskallat ryhtyä moiseen. Minä olen mmaksanut itseni kipeäksi ja kääntynyt aina ammattilaisten puoleen. Tosin oman talon rakentaminen on jäänyt haaveeksi vain.
VastaaPoistaOnneksi saitte apua ammattilaiselta tohon kittaukseen! Olisimpa mäki silloin aikoinaan pyytänyt apua ammattilaiselta enkä ite ois alkanu miehen kanssa yrittämään tota kittaus hommaa.. eihän siitä mitään tullu ku rumaa jälkeä ja pakkohan se oli loppujen lopuksi soittaa ammattilainen paikalle! heh. :)
VastaaPoista