Ihania ihmisiä, mahtavia lähimmäisiä!!

Minun elämässäni on viime aikoina ollut erikoisen paljon upeita lähimmäisiä. Tai ehkä niitä on ollut aina? Todennäköisesti. Tälläisenä aikana, jolloin on ollut väsyneempi kuin koskaan, upeat lähimmäiset taitaa korostua. Tässä tulee depyyttiä kahdelle, tai oikeastaan vähän useammallekin.

Äiti:

Olen aina tiennyt, että minulla on maailman auttavaisin äiti. Viime aikoina olen saanut erityisen paljon tuta sitä omissa nahoissani. Soitin yhtenä perjantai-iltana ja kysyin, voisiko äiti huristella tänne Pösöllään seuraavana päivänä minulle seuraksi. Olin koko viikon hoitanut kipeää, itkuista lasta, ja alkoi itselläkin olla "kipeä ja itkuinen" olo. 

Ja äitihän huristi. En ollut varsinaisesti tarkoittanut, että tarvitsisin sen kummempaa apua, mutta...

...ensinnäkin tuli tuliaisia! Sekä minulle,

...että Naperolle,

...että isännälle!

Eikä siinä kaikki. Pakastin on nyt täynnä lihakastiketta, ja monta päivää syötiin herkullista jauhelihakeittoa! 

Tämä kaikki saa melkein toivomaan, että asuttaisiin lähempänä sukua. :) Napero muuten viihtyy uskomattoman hyvin Mummun kanssa. Mummusta tuli heti sen uusi paras kaveri. :)

Naperon kummitäti (se toinen):

 Oltiin sovittu kahvilatreffit, ja siellä oli odottamassa taas ihania yllätyksiä syysvaatteiden muodossa:

Ollaan saatu samasta osoitteesta myös laatikkokaupalla vanhoja lastenvaatteita, eikä me sitten uusia juurikaan olla jouduttu ostamaan!

Talkooväkeä on vilissyt tontilla, mistä ollaan oltu enemmän kuin kiitollisia. (Ja kun ne kaikki aikanaan alkaa rakentaa omaa taloa, aikoo Miehellä pitää kiirettä juosta talkoista toisiin!!) :D

Edellä mainitun kummitädin mies on uhrannut palkkapäiviään ja vapaapäiviään, koska kuulemma "ystävyydellä ei ole hintalappua". Ja yksi ystäväni soitti yhtenä päivänä, että hänellä on minulle "yksi juttu". Se juttu oli mustikoita pakkaseen; lahja, jota kaikki tässä taloudessa asuvat mustikkapiirakkafriikit osaavat todella arvostaa! (Eli Napero myös.) 

Eikä tässä varmaan edes ollut kaikki, mutta enempää en tähän hätään muista. Kannustusta, työkaluja ja myötätuntoa on ainakin tullut useammasta tuutista. ISO kiitos kaikille, jos joku asianosainen sattuu tätä lukemaan. 

Tähän loppuun vielä ensimmäiset kebabinmaistajaiset:

Hyvin maistui! Poikamme on nyt siis virallisesti mies! 

Tästä mainoksesta ei muuten makseta, mutta mainostanpa silti: 

mistään ei saa parempaa kebabia kuin Hervannan Hevalista!!