Nyt se alkaa. Aivan ihanaa on se, että me aletaan rakentaa meidän omaa, ihanaa kotia! Kaivuri on riehunut tontilla jo hyvän aikaa, ja TÄNÄÄN Mies on ollut laittamassa kakkaputkia ja vesiputkia perustuksiin.
Maata on kiikutettu pois jo n. 40 kuorma-auto kuormaa. Hassua on se, että lähettyvillä moni tontti kuulemma tarvii lisää maa-ainesta, ja samaan aikaan me kärrätään maata johonkin kauas pois. Jos olisi rakentaminen samassa vaiheessa, voisi varmaan kipata tien toiselle puolelle kaverille?
Aivan ihanaa sen sijaan ei ole olla lapsen kanssa aamusta iltaan kahdestaan. Nyt sekin siis alkaa. Onneksi siihen on kaikenlaisia helpotuksia: siskon mökki, kavereita, leikkipuistoja, ja kahvia, kahvia, kahvia!!! Kaksi päivää takana, ja....jotain 7-8 kuukautta edessä. Nyt kun tää oikeasti alkoi, niin vähän kyllä pelottaa. Tähän voisi joku osuvasti sanoa, että eikös sitä ennenvanhaankin emännät pärjänneet: mies oli sodassa, lapsia oli kymmenen, karja, pellot, pyykit, eikä ollut eineksiä. Mutta eikös silloin ollut joka nurkassa kaikenlaisia mummoja ja hyyryläisiä ja lapsenplikkoja jotka auttoivat? :) No, nykyään on onneksi Facebook ja blogit ja meset ynnä muut. Ei niiltä lastenhoitoapua saa, ne ei laita ruokaa eikä pyykkää, mutta ne toimii loistavina henkireikinä!
Joku pienen pieni osa minussa haluaisi huutaa pelin seis, perua koko projektin. Mutta se on nyt myöhäistä (onneksi!), ja eteenpäin pusketaan kuin mummot lumihangessa.
Ja onhan mulla aivan ihana pieni kesäkaveri! Tänään mentiin taas leikkimään, ja poimittiin iso kimppu kauniita luonnonkukkasia.
