Attention, attention :)

Oletteko huomanneet, että olen muuttanut? :)
Tässä on tullut ilmi ainakin kaiketi muutama ihminen, jotka ovat harmitelleet kun eivät ole huomanneet blogini muuttoa. Ilmeisesti ilmoitus täällä ei ole päivittynyt kaikille. Ehkä tämä tavoittaa loputkin?

Valkoinen talo, sininen ovi on osoite jossa nykyään turisen jorinoitani.
Tervetuloa!

T: Mimmu

Uusi osoite

Kyllä mä nyt sitten sen uuden blogin väsäsin. :) Tai keskenhän se vielä on, mutta parannellaan pikkuhiljaa...

Kokeilin lähes kaikkia teidän nimiehdotuksia, mutta suurinta osaa niistä ei voinut saada osoitteeksi. Kieputin nimiasiaa koko päivän mielessäni, ja mieheni höoötti koko ajan, että "Hikinen koppi! Laita nyt sille blogillesi nimeksi Hikinen koppi! Hikinen koppi olis niin hyvä! Ei mitään tollasia lässyjä, kun Hikinen koppi!"

Meni kauan ennenkuin sain ukon tajuamaan, että en vaan halua blogini nimeksi Hikinen koppi. Toinen hänen keksimänsä ehdotus oli Valkoinen talo. Se kiinnostikin, mutta mietin josko Obama pahastuisi... Joten nimeksi muotoutui sitten vähitellen

                                     Valkoinen talo, sininen ovi

Hyvä tai huono, se se nyt on.

Niin, ja mä lupasin pitää ne arpajaiset kuitenkin kaikkien nimeä ehdottaneiden kesken joka tapauksessa. :D
Voittajaksi tuli Suvi! Hih, ostan sinulle "palkinnon" ja annan kun tavataan. Eipä tule postikuluja. ;)

Joten tästä eteenpäin tapaan teidät toivottavasti osoitteessa http://valkoinentalosininenovi.blogspot.com/

Heippa hei!

Nimikilpailu

Pitemmittä puheitta. Kyllä mä haluan tehdä uuden blogin. Kun oon niin tuiki kyllästynyt tämän blogin nimeen, ja haluan että blogin nimi on sama kuin osoitekin. Eli plienee pakko tehdä uusi blogi?

Mutta se tyssää siihen samaan kuin aina ennenkin. En keksi blogilleni nimeä! Haluaisin että siinä vilahtaisi muodossa tai toisessa "Aurora", kun sen ympärillä tämä bloggailuni kuitenkin pyörii. Siispä päätinkin pistää pystyyn nimikilpailun! Jos haluat osallistua, jätä nimiehdotuksesi kommenttilooraan. Jos joku ehdotuksista menee läpi, se palkitaan tavalla tai toisella. (Palkintoa ei ole vielä keksitty!) Bloggaaja pidättää oikeuden olla hyväksymättä yhtäkään ehdotusta, mutta vaikka näin kevään kunniaksi lupaan siinä tapauksessa järjestää arvonnan osallistuneiden kesken. :)

Kärsiiköhän myös tämä kuvan mato posttraumaattisesta rakennusoireyhtymästä? Näin näyttäisi olevan. :)

Mutta nyt mä lähden, koska mulla on ihan ihmeellinen päivä!

Saan nauttia koko päivän omasta seurastani! Mies otti lapset ja lähti mummolaan päiväksi.

Tiedättekö, luulen, että tämä on ensimmäinen päivä kahteen ja puoleen vuoteen kun teen koko päivän ihan mitä lystää!

Vitsi, mä otan tästä kaiken irti! 

Toivottavasti tekin, ulkona on niin kaunis ilma!

Puusti puokkiin

Kevään ensimmäiset tulppaanit, mummin tuomina. Ihania ja kauniita, jaksavat aina piristää! Tuossa ne ovat muuten kuvattuna lähes suoraan ylhäältäpäin kaittiön työtasolla. Sitä ei vaan melkein erota lattiasta.

Kotirintamalla ei mitään uutta. Tai ei juuri mitään. Minuun on iskenyt pahemmanlaatuinen laiskamato. Syötän, kuivitan, ulkoilutan, puen ja nukutan lapset, siinä kaikki. En saa tavaroita järjesteltyä, ikkunat on paksun raksatomun peitossa ja keittiö kaaoksessa. Astiat eivät tunnu hakeutuvan paikoilleen omatoimisesti. Mitään verhoihin ja mattoihin liittyvää en jaksa edes ajatella. Kyllä minulle moni viisas ja kokenut tiesi kertoa, että sitten se iskee kun on päässyt muuttamaan. Nyt tiedän itsekin. Horros on täällä. Vauvan päiväunien aikaan koitan lahjoa poikaa muumeilla, että saisin ottaa torkut sohvalla. Taisi tämä Ektorp olla katalan ihana ostos. :)

Ilmeisesti siis tänäkin armon vuonna 2012 joudun etsimään itselleni sitä armoa, joka antaisi minun vain olla. Katsotaan loppuvuodesta onko sitä löytynyt. Toistaiseksi ainakin inhoan itseäni sen vuoksi, että en saa paikkoja kuntoon enkä jaksa touhuta lasten kanssa.

Eilen pistettiin pojan kanssa puusti puokkiin menemään, kun pikkusisko oli päiväunilla. Tänään meni toiset puustit. :) Saa nähdä miten käy tavoitteeni -5kg kesään mennessä. Porkkanana on uudet farkut Vilasta, mutta niitä ei saa ostaa ennen kuin tavoite on saavutettu. Myyjä kertoi, että heillä on siellä myynnissä farkut jotka tekevät kropasta kuin kropasta hienon ja timmin. Sellaiset pitää saada! ;)

Back to business, eli sohvan syliin. Huomasin muuten, että tänne bloggeriin oli tullut hauska toiminto, jolla voi vastata suoraan kommentteihin. Taidan tänään käydä vastailemassa viesteihinne siis.

Rentoa viikonlopunjatkoa teille kaikille!

Aurorassa

Arvaatteko mitä tää meinaa? :)

Jep. Me ollaan muutettu. Olen ollut bloggailun maailmoista poissa kauan, liian kauan! Tuli jo ihan ikävä. Vietin lasten kanssa maalla mummulassa reilun kuukauden evakkokauden, ja siellä ei netti pelittänyt ollenkaan. Ja muuton jälkeen piti vähän aikaa vetää happea. Toisaalta koen vähän niinku tarvetta sanoa että sori, kun en informoinut alkavasta blogitauosta. Mutta sit toisaalta, enhän mä mikään Kalastajan vaimo ole. :D Tuntuu että moinen pahoittelu kuuluu vaan suurille ja ihmeellisille bloggareille. No mutta joka tapauksessa, takas täällä!

Me saatiin muuttolupa niukin naukin. Ja paljon täällä on vielä hommat kesken. Ei siis puutu pelkkiä surullisenkuuluisia listoja, vaan myös kattoa, valoja, silikoneja, kodinhoitohuoneen kaapistot, vaikka sun mitä. Mut ei se mitään! Ihanaa taas olla koko perhe yhdessä.

Talo loistaa vielä tyhjyyttään, täällä on vain sängyt, lainassa oleva ruokapöytä ja sohva joka ostettiin eilen. Palautettiin Ikeaan ylimääräisiä keittiön ruumiinosia, ja kappas, niistä tuli niin paljon rahaa että saatiin sohva! Ja pisteitä Ikealle siitä, että antoivat palauttaa roinaa monta kuukautta myöhässä!

Lapset on sopeutuneet upeasti uuteen kotiin. Ovat ihan riemuissaan. Mäkin olen nauttinut olostani suuresti, kaikki tuntuu nyt niin helpolta. Mutta joku pala mulla kyllä on kurkussa, ahdistusperäinen sellainen. Liekö posttraumaattinen rakennusoireyhtymä? :D

Hellyyttä. Mutta valitettavasti myös pureksimista pienemmän taholta, ja lyöntejä isomman. Edelleen. 

Pikkukaveri tutkii, onko Matti kukkarossa pitkän rakennusprojektin päätteeksi. No Mattihan se siellä!

Pohdin ja tuumin pitkään valkoisen ja beigen Ektorpin välillä. Valkoinen olisi ollut edullisempi, mutta valkoinen lapsiperheessä.... Lisäksi tämän beigen kangas on paljon paksumpaa ja jämäkämpää, joten Ektorp Svanby beige siis raahattiin kotiin. Tykkään ihan tyystin!

Sohvaakin suositummaksi paikaksi on kuitenkin muodostunut keittiön penkki, joka on ristitty leikkipenkiksi.

En kadu tippaakaan että rakennettiin tämä penkki, vaikka se työtasoja söikin. Ihanaa kokkailla kun lapset istuvat lähellä, ja iltaisin tuossa on kiva hörppiä kaakaota ja katsella lumista maisemaa.

Tavarat hakevat paikkojaan todella hitaasti, koska niille ei ole paikkoja! :D Meillä ei ole vielä ainuttakaan kaappia keittiön kaappeja ja laatikoita lukuunottamatta. Niinpä osa vaatteista säilytetään keittiönlaatikoissa, ja osa roikkuu Ikeasta ostetuilla tangoilla eteisessä. Eteisen sanotaan olevan kodin käyntikortti- meidän kortissa on siis parantamisenvaraa. Mutta pikkuhiljaa ja vähitellen!

Blogihiljaisuuden aikana olen saanut uusia lukijoitakin! Kivaa! Tervetuloa! Haluaisin itse asiassa aloittaa ihan uuden blogin. Tekisi mieli muuttaa niin monta juttua, että voisi olla helpompaa aloittaa ihan puhtaalta pohjalta. En vain keksi blogille nimeä, joten siihen asti täällä.

Jee. Olen ihan innoissani. Nyt mä lopetan kirjoittamisen, ja alan vaania teidän muiden blogeja ja kuulumisia. :P

Rauhallista joulua!

Kaksi vuotta sitten toivoteltiin hyviä jouluja tämän kuvan kanssa:

Voi miten aika rientää ja lapset kasvaa!

Nyt toivottelen sitä samaa teille tämän kuvan kera:

 Olkoon joulunne riemukas, rento ja hilpeä!

Sitä sun tätä, mut enimmäkseen kiitos!

Kiitos. 

Kiitos tsempeistä ja kannustuksista.  Lohdutti kuulla että muutkin ovat selvinneet, että muutkin ovat samassa jamassa, jne. Ja suretti se, että kaikki eivät ole saaneet niin paljon apua. En voi kuin kiittää SUURESTI kaikkia ketkä ovat meitä auttaneet! 

Mieletöntä!

Yksi ystävä tässä kun nähtiin sanoi, että 

"kuule kyllä me se teidän talo valmiiksi saadaan!"

:´)

 Me puurretaan eteenpäin. Koska meillä on NIIIIIIIIIIIIIN hyviä ystäviä.

Vedellään kieltämättä aika viimeisiämme, mut me pinnistetään. Huilataan aatto ja joulupäivä, ja sit taas jatkuu. Ja mä LUPAAN että lopetan tän mun itkun, parun ja rutinan ihan kohta. Ihan pian! Lupaan.

On me muutakin tehty. Vietettiin mm. itsenäisyyspäivää:

Edelliset presidentit, sekä tuleva presidentti:

The Rusetti:

Rusetti matching sukkahousut. Aah.

Yksi päivä soi ovikello.

"Täti toi sen tontun. Eiku...tonttu toi sen mun tärkeen."

Eli esikoisen kummi oli tehnyt ihanan joulukalenterin!!! 

Kuopus saa sitä vaan ihastella, ehkä vähän rapsia.

Ja sit siellä pääkallopaikalla:

keittiö...

kattopaneleja...

 (joita eräs ihana naapuri tuli isännän kanssa läiskimään kattoon, jälleen kerran kiitos!!!)

...vessan primer, mun käsialaa :) odottelemassa kosteuseristystä...

Kaakelit seinille, kerta kaikkiaan!

:)

Loppuun kuva-arvoitus. Arvatkaa kumpi kuvan henkilöistä syö porkkanaa? :) Ja lähestulkoon vain ja ainoastaan porkkanaa? 

Huom. Rusetti matching kengät. 

Vielä toinen hajanainen ajatus puoliksi nukkumassa olevista aivoistani: inohan pokkareita! Katsokaa nyt näitä kuvia!

Ylläoleva kuva niin hyväksi säädettynä kuin mahdollista tuossa alempana. Ei ole valovoimaa pokkarilla ei. Ostan järkkärin kun tuplavaunut jäävät tarpeettomaksi ja myydään suurella katteella. :P

Jahas, raksalta kotiuduttiin. Eikä kello ole vielä edes yksi yöllä! Alan lämmittää glögiä ukkoparalle.

Kauniita unia kaikille! Koitan vielä ennen joulua tulla jättämään teille tänne joulukortin ja hyvän joulun toivotukset. :)